tiistai 11. lokakuuta 2011

Esittelyssä Netta

Aloitetaan koiriemme esittelyt nyt vanhimmasta päästä. Yritän saada melko pian kaikki koirat esiteltyä hieman tarkemmin, kuin mitä aikaisemmin olen tehnyt.
Lauma


*******************

Kiikurin Nekku eli tuttavallisemmin Netta

Iltana jona meille saapui...

Lokakuussa 2008 lueskelin Lemmikkipalstojen Apulaa ja satuin selaamaan annettavien koirien osiota. Iskin silmäni heti whippet ilmoitukseen, lueskelin juttua ja kerroin vanhemmilleni. Soitimme ilmoituksessa mainittuun numeroon, mutta he kertoivat että koiraa on joku menossa katsomaan.
Myöhemmin saimme puhelun että etsii vielä kotia, katsoja ei ottanutkaan mukaansa. Sovimme että lähdemme vielä samana iltana katsomaan.

Ajelimme Pirkkalaan, varoiksi peitto takapenkille, pari puruluuta, takki ja panta+hihna mukaan. Vielä silloin emme tienneet että tyttö mukaan lähtee. Soitimme kun olimme lähempänä määränpäätä. Ajoimme uudehkon, ison omakotitalon pihaan. Isäntä jo meitä odottikin pihassa, kävelimme ovelle jossa vastaan tuli kutsusta valkovoittoinen, laiha ja suurisilmäinen tyttö jolla häntä hieman heilui. Isäntä näytti Netan hampaat ja kynnet. Järkyttyneenä katsoin, mutten osannut mitään sanoa. Menimme keittiöön juomaan kahvit ja juttelemaan tytöstä.

Netta oli kuulemma hypännyt pöydälle ja syönyt kuivia herneitä. Nappulaa ei suostunut syömään eikä juonut vettä, antoivat sitten lihahyytelöä ja sen joukkoon vettä. Lenkeillä ei kuulemma jaksanut kulkea. Oli pissannut toistuvasti sisälle eli on eroahdistunut. Villamattonsa kuulemma oli myös pissannut eikä ollut auttanut vaikka siinä yritti pyörittääkin. (!!)

Se oli selvä, Netta lähtee mukaan! Sovimme että he lähettävät Netan paperit kunhan olemme päättäneet pidämmekö tytön, sovimme koeajasta. Seuraavana päivänä ilmoitin heille tosin jo, että Netta jää ihan ehdottomasti meille!


Kotimatka alkoi. Netta sai mukaansa ohuen pannan, flexin, peiton, takin ja ISON ruokakupin. Takapenkillä vieressäni istui silmät pyöreänä tutiseva neiti. Kotona varovasti päästin silloisen tipsun ja whippetin tutustumaan tulokkaaseen. Veli järkyttyi millaisen soppaluun toimme mukanamme. Sisällä Netta päätti puolustaa tyhjää ruokakuppiaan. Otin Netan omaan huoneeseeni yöksi, laatikko varoiksi oven eteen ettei muut saa ovea auki. Netta katseli pelokkaana ja sain suostutella vaikka kuinka kauan että uskalsi tulla sänkyyn. Järkyttyneenä tutkailin koiraa, lopulta aloimme nukkumaan.

Seuraavana päivänä menimme aamulla äidin ja koirien kanssa lenkille. Netta kulki hyvin hiljaa ja varovaisesti, ihmettelin että jopas on vajaa 7v whippetillä huono kunto. Sitten huomasimme että Netta ontuu ja syyksi tajusimme kynnet. Kotona leikkasimme hieman etutassujen keskimmäisiä kynsiä, vaikeuksia meinasi olla riittävästi. Selvästikin kynsienleikkuu oli hyvin pelottava juttu. Keittiön lattialle laitoimme matton koska paljaalla lattialla ei pystynyt makaamaan ja sohvalle ei tykännyt mennä.

Otin kuvat selkänikamista, kynsistä, hampaista, jne. Kuvat yhä järkyttävät, en niitä saa nyt tähän laitettua kun ne löytyy vain vanhasta kannettavastani. Veljeni kauhisteli yhdessä vanhempieni kanssa koiran kuntoa. Toinen veljeni suuttui kun puhelimessa kuuli missä kunnossa tyttö oli. Hampaat oli järjettömässä kunnossa hammaskiven ja plakin takia. Yksi hammas oli mädäntynyt suuhun. Lähes kaikki selkänikamat, kylkiluut ja lonkkaluut näkyivät. Kynnet niin pitkät että ei pystynyt kävelemään kunnolla.
Kävin koirapuistossakin koirien kanssa, tyttö lähinnä nautti auringosta, mutta oikein ei innostunut juoksemaan,


Pikkuhiljaa aloimme kuntouttamaan Nettaa. Eläinlääkärillä kävimme leikkauttamassa kynnet. Paperit kun saapui, selvisi että viimeisin rokotus ollut vuonna 2003 (vai olikohan 2005?). Selityksenä "Tuttu eläinlääkäri ei merkannut rokotuksia ylös". Aloitimme siis penturokotuksista.
Kävimme koirapuistossa ja lenkeillä, pihassa sai juosta vapaana. Selvästi alkoi kunto pikkuhiljaa parantua. Ruoka maittoi erinomaisesti ja syö nykyäänkin lähes mitä vain. Pikkuhiljaa alkoi luut peittymään. Selvästi Netasta alkoi paistamaan myös iloisuus jonka huomasi jo ilmeestä.

Nykyään Netta on tukevassa kunnossa, mutta selvästikin nauttii elämästään. Sänky on ihan ykköspaikka. On kestänyt hienosti toisen koiran hyökkäykset, nykyään tulee toimeen mainiosti myös laumassa kun ongelmana ollut koira on poissa. Selvästi on paljon rentoutuneempikin, samoin omistajatkin silti. Hiekkakuopalla vetää jyrkkää rinnettä ylös hyvin kepeästi, toisin kuin esimerkiksi Koukku. Netta opettaa ja komentaa nuorisoa. Sängyssä nukkuu peittojen alla, veljen vieressä. Hampaissa ei paljon enään hammaskiveä ole. Kynnet saadaan itse leikattua. Rokotukset ovat ajantasalla.

Netta ei maastojuoksua ymmärrä kun harkkoihin joskus mukaan otin. Neiti kun on lenkillä tottunut että ei saa erkaantua kauas. Elävää riistaa kyllä saalistaa ja onkin saalikseen saanut rotan, oravan, pari päästäistä ja lintuja.


Näyttelyissä Netta on kaksi kertaa ollut. Ensimmäinen näyttely oli viime vuonna Seinäjoella, sieltä tuloksena VET-EH VEK2 ja Turussa tammikuussa 2011 VET-EH. Rento näyttelykaveri, joka tosin ei kovin reippaasti tykkää ravata. Nyt viettää eläkepäiviä, mutta katsotaan josko joihin näyttelyihin vietäisiin nyt kun joulukuussa jo 10v täyttää. Tallinnan näyttelyyn tekisi mieli ilmoittaa, ilmoitusmaksua kun ei yli 10v veteraaneilta oteta, joten ei paljon haittaa vaikka ei sitten siinä kunnossa olisikaan että kehään viitsii viedä.

Laran emä on Kiikurin Elloora ja isä FIN MVA Zootsuits Limelights. Netan suvusta löytyy paljonkin hienoja koiria ja on sääli, milalinen elämä neidolla on ollut. Uskon että Netasta olisi ollut vaikka mihin. Olemme siis Netan kolmas koti. Kasvattajalta muutti naiselle joka joutui pitkäksi aikaa sairaalaan ja Netta palautui kasvattajalle. Edellinen koti haki Netan kun tyttö oli n. vuoden ja silloin nimenä oli Nekku.

Netta on aivan ihana luonteeltaan. Hyvin sopeutuva, rauhallinen ja uskollinen. Vieraat koirat haukkuu, mutta ei ole aggressiivinen.

Ohessa vielä jokunen kuva Netasta.
2009

2010

2010
2011
Seinäjoki KV 2010

5 kommenttia:

TheNuuhkija kirjoitti...

kyllä Netta sai hyvän kodin kun teille pääsi! (: kyllä suretti lukea, minkälaista Netalla on joskus ollut.

sanna kirjoitti...

Netan tarina on kyllä varsinainen ryysyistä rikkauksiin-juttu. Onneksi tyttö on saanut jo hyvän aikaa asua teillä ja nauttia elämästään, kuten kuuluukin.

-Pia kirjoitti...

Voi kamaa millanen menneisyys Netalla on! Ihana että on nyt hyvässä ja pysyvässä kodissa! :)

No Karoliina minä olen! kirjoitti...

Etäisesti kuulostaa Matin tarinalta, mutta onneksi vain etäisesti. :D

vape kirjoitti...

Koirani 16-vuotissyntymäpäivän kunniaksi päätin googletella sen virallisella nimellä mitä netin ihmeellisestä maailmasta siitä löytyy. Kyseessähän on siis tämä Netan isä, Zootzuits Limelights , tuttavallisemmin Papu.

Löysin sitten Netan petsie -profiilin ja sitä kautta jotenkin tän blogin :) Pakko kyllä sanoa että luin tätä ihan tippa linssissä. Surullinen tarina mutta ihanan onnellinen loppu. Ihanaa että Netta on päässyt hyvään kotiin teille! :)

Papu on mun ensimmäinen koira ja olin vajaa 5 vuotias kun haettiin se kotiin :) Myöhemmin Papun ekasta pentueesta meille muutti Poppi -uros eli Netan velipuoli. Vanhukset jäivät ikänsä vuoksi Savonlinnaan lapsuudenkotiini kun muutin lukion jälkeen Tampereelle.