Esittelyssä: Kira

Roberta's Kardemumma eli tuttavallisemmin Kira



Asuntolassa ensimmäistä kertaa
(c) Saana Rajakangas

Katselin tulevia pentueita ja kiinnostuin kun huomasin että Porissa on narttu astutettuna. Otin yhteyttä ja kuulosti hyvältä, asia jäi kuitenkin siihen. Kasvattaja ilmoitti että pennut on syntyneet ja että yksi narttu syntyi, miettii sijoittaako vai pitääkö itse. En sen enempää kiinnittänyt huomiota asiaan, olin meinaan varma että turhaan. Aloimme kuitenkin jossakin vaiheessa puhua vanhempien kanssa että voisi alkaa pentua katselemaan, muistin heti että onkohan narttu vielä vapaa. Otin Sariin yhteyttä taas ja ilouutinen oli että oli vielä vapaa ja ajatteli sittenkin myydä tytön. Sovimme että menemme katsomaan tyttöä ja jos päätämme tytön varata, maksamme varausmaksun.
Sarin luokse mennessä tuli ovella vastaan kaksi kaunista narttua, Galina-äiti ja Olga-"kummitäti". Pentuhuoneessa pennut nukkui sikeästi kun Sari tytön mulle ojensi. Ihana, pennuntuoksu tulvi ja lämmin mytty tyytyväisenä retkotti sylissä, katsoi suoraan silmiin kauniilla silmillään. Juttelimme aikamme ja tuli aika tehdä päätös. Kirjoitimme varausmaksusopimuksen ja sovimme että ollaan yhteyksissä.

Alkoi kauhea nimen miettiminen. Lopulta nimeksi valikoitui Kira ja sen Sarille ilmoitin. Alkoi piinallinen odotus. Viikottain tuli kytättyä kuvia pennuista. Viimein oli käsillä hetki jolloin kotiin tyttö saadaan hakea. Koulusta oli vapaata, aamulla menin röntgeniin kuvauttamaan selkäni taas kerran. Sieltä suoraan suunnattiin hakemaan Kiraa. Isän kanssa menimme, äiti odotti autossa. Sisällä oli menoa ja meininkiä, pennut olivat selvästi vilkkaampia jo. Kira ja Konnankoukku söi kenkiä ensimmäiseksi ja Sari kertoikin että siinä on oikea pahapari! Kukapa olisi uskonut että reilu 1½v myöhemmin meillä olisi tuo pahapari kotona...

Paperit tehtiin, juteltiin ja Sari ojensi pussin missä oli kattava pentupakkaus. Otin Kiran syliin ja lähdettiin autoon. Autossa ensin hiukan itkettiin, veli haettiin töistä ja odotellessa ulkoiltiin. Lumi oli ihan hirveä juttu tytön mielestä. ;)

Siitä siis alkoi meidän yhteinen taival joka on ollut hyvin mielenkiintoinen ja opettavainen.

Kira pääsi heti pienestä pitäen koulun asuntolaan ja olikin siellä hyvin rohkea. Ensimmäisenä iltana tosin alkoi oksentelemaan, oli hyvin nuutnut, tärisi, ikenet vaaleat, jne. Kahden kaverin kanssa tyttöä hoivattiin, soitin ell. mittasin lämmön (kiitos Kristiina mittarin lainasta!), Päivi piti peiton sisässä, juotin vettä ruiskulla, jne. Vanhemmat haki Kiran kotiin ja kuulemma oli kotimatkalla jo piristynyt. ;)

Pentuaika meni kohruu helposti, toki jonkinverran tuhoja tehtiin ja välillä oli pinna kireellä. Juoksut alkoi hieman yli 9kk iässä ja silloin heräsin, pikkuneiti on aikuinen!

Näyttelyitä kierrettiin pentuna hieman, PEK2 oli yleisimmin sijoituksena (2 pentua) ja olin onnessani kun kerran sai myös KP:n. Viimeinen pentuluokka olikin ryhmänäyttelyssä Tampereella 2009, uroksia ei ollut pennuissa ja nartuissa oli yksi C'mere kasvatti. Olin täysin varma että Kira tulee kakkoseksi, käyttäytyi miten sattui ja pöydällä istui. Meinasin pakahtua onnesta kun meidät kuitenkin ensimmäiseksi ohjattiin KP:n kera eli Kira oli ROP-pentu!

ROP-pentu

Junnuluokat aloitettiin marraskuussa 2009 Turun KV näyttelyssä. Tuloksena JUN-EH. Kira sai toukokuussa 2010 Raumalla H:n johtuen hoikkuudesta, jne. Toisen H:n sai 2010 Lahden SVKL:n erkkarissa kun koira liikkui huonosti, seisoi huonosti, huono rakenne, jne. Ja kyllä, sillä hetkellä alkoi satamaan että hieman ihmettelen....
Paras näyttelytulos on Pori KV:sta 2010. Nuorten luokassa oli neljä narttua, Kiran tulos NUO-ERI NUK2!
Tältä vuodelta ollaan erkkarista haettu EH ja open showssa päästiin kaunein pää kilpailuun (ei sij).

2010

2010

Kira on aivan mahtava luonne. Iloinen, sosiaalinen, ystävällinen eikä pelkää oikeastaan mitään tai ketään. Jonkin verran nyt kesällä arkaili rajuja ukkosia, mutta luulen että se kaikki on noiden pentujen jälkeen tullut koska nyt ei ole enään pelännyt.
Kiralla on myös silmät tutkittu terveiksi, polvet 0/0 ja sydänkuuntelussa ei sivuääniä kuulunut. Tarkoitus olisi jossakin vaiheessa sydän myös ultrata.

Yksi maastokisa Kiralla on nyt takana. Kira aloitti uransa syyskuussa 2011 HVK:n maastomestaruuskisoissa. Kira saikin huimat 485p sijoitus 12/23 normi nartuissa ja juoksi samalla myös SA tuloksen!

Kira astutettiin komealla Aslanilla (FI MVA Miyessa Aslanthelion) 23.12.2010 ja tasan 2kk myöhemmin alkoi tapahtua! Kira synnytti tunnin sisällä 7 pentua, loput tuli pienellä viiveellä. Eniten pelkäsin että pentu nro 10 on kuollut ja oltiin valmiita lähtemään päivystykseen kun mitään ei tapahtunut. Yhtäkkiä näkyi häntä (joka muistutti iilimatoa!) ja näin että syntyy pentu ilman kalvoja, varmasti kuollut. Yllätys oli kun menin suuta avaamaan ja Kira nuoli, alkoi ininä kuulumaan ja poika oli kuin olikin hengissä! Viimeinen poika syntyi yllättäen kun luulin kaiken olevan ohi, Kirakin pentujaan jo imetti kun veli tokaisi "tuliks sieltä vielä joku?".

Valas ;)

11 pentua 0vrk

Lopputuloksena oli siis 6 urosta ja 5 narttua. Ikävä kyllä yksi poika kuoli vajaa 3pv iässä, kuihtui käsiin. Kodit löytyi helpolla ja kotiin jäi kasvamaan kaksi pentua.

Kiran isä on komea FIN & LV MVA Whiptails Peshewa Creek "Beckham" ja äiti Gaselle's Stella Di Notte "Galina". Veljiä Kiralla on viisi kipaletta, Koukku joka asuu meillä, Karem, Taisto, Robin ja Dani.

Pentuja Kiralla on siis 10, nartut Unna, Hera, Halla, Pippa ja Spotti sekä pojat Adom Kujo, Biff, Möhkö ja Wili.

Kiihdytyskisat 2011 sijalla 3 ja vauhti 52,7km/h

Esittelyssä Netta

Aloitetaan koiriemme esittelyt nyt vanhimmasta päästä. Yritän saada melko pian kaikki koirat esiteltyä hieman tarkemmin, kuin mitä aikaisemmin olen tehnyt.

Lauma

*******************

Kiikurin Nekku eli tuttavallisemmin Netta

Iltana jona meille saapui...

Lokakuussa 2008 lueskelin Lemmikkipalstojen Apulaa ja satuin selaamaan annettavien koirien osiota. Iskin silmäni heti whippet ilmoitukseen, lueskelin juttua ja kerroin vanhemmilleni. Soitimme ilmoituksessa mainittuun numeroon, mutta he kertoivat että koiraa on joku menossa katsomaan.
Myöhemmin saimme puhelun että etsii vielä kotia, katsoja ei ottanutkaan mukaansa. Sovimme että lähdemme vielä samana iltana katsomaan.

Ajelimme Pirkkalaan, varoiksi peitto takapenkille, pari puruluuta, takki ja panta+hihna mukaan. Vielä silloin emme tienneet että tyttö mukaan lähtee. Soitimme kun olimme lähempänä määränpäätä. Ajoimme uudehkon, ison omakotitalon pihaan. Isäntä jo meitä odottikin pihassa, kävelimme ovelle jossa vastaan tuli kutsusta valkovoittoinen, laiha ja suurisilmäinen tyttö jolla häntä hieman heilui. Isäntä näytti Netan hampaat ja kynnet. Järkyttyneenä katsoin, mutten osannut mitään sanoa. Menimme keittiöön juomaan kahvit ja juttelemaan tytöstä.

Netta oli kuulemma hypännyt pöydälle ja syönyt kuivia herneitä. Nappulaa ei suostunut syömään eikä juonut vettä, antoivat sitten lihahyytelöä ja sen joukkoon vettä. Lenkeillä ei kuulemma jaksanut kulkea. Oli pissannut toistuvasti sisälle eli on eroahdistunut. Villamattonsa kuulemma oli myös pissannut eikä ollut auttanut vaikka siinä yritti pyörittääkin. (!!)

Se oli selvä, Netta lähtee mukaan! Sovimme että he lähettävät Netan paperit kunhan olemme päättäneet pidämmekö tytön, sovimme koeajasta. Seuraavana päivänä ilmoitin heille tosin jo, että Netta jää ihan ehdottomasti meille!

Kotimatka alkoi. Netta sai mukaansa ohuen pannan, flexin, peiton, takin ja ISON ruokakupin. Takapenkillä vieressäni istui silmät pyöreänä tutiseva neiti. Kotona varovasti päästin silloisen tipsun ja whippetin tutustumaan tulokkaaseen. Veli järkyttyi millaisen soppaluun toimme mukanamme. Sisällä Netta päätti puolustaa tyhjää ruokakuppiaan. Otin Netan omaan huoneeseeni yöksi, laatikko varoiksi oven eteen ettei muut saa ovea auki. Netta katseli pelokkaana ja sain suostutella vaikka kuinka kauan että uskalsi tulla sänkyyn. Järkyttyneenä tutkailin koiraa, lopulta aloimme nukkumaan.

Seuraavana päivänä menimme aamulla äidin ja koirien kanssa lenkille. Netta kulki hyvin hiljaa ja varovaisesti, ihmettelin että jopas on vajaa 7v whippetillä huono kunto. Sitten huomasimme että Netta ontuu ja syyksi tajusimme kynnet. Kotona leikkasimme hieman etutassujen keskimmäisiä kynsiä, vaikeuksia meinasi olla riittävästi. Selvästikin kynsienleikkuu oli hyvin pelottava juttu. Keittiön lattialle laitoimme matton koska paljaalla lattialla ei pystynyt makaamaan ja sohvalle ei tykännyt mennä.

Otin kuvat selkänikamista, kynsistä, hampaista, jne. Kuvat yhä järkyttävät, en niitä saa nyt tähän laitettua kun ne löytyy vain vanhasta kannettavastani. Veljeni kauhisteli yhdessä vanhempieni kanssa koiran kuntoa. Toinen veljeni suuttui kun puhelimessa kuuli missä kunnossa tyttö oli. Hampaat oli järjettömässä kunnossa hammaskiven ja plakin takia. Yksi hammas oli mädäntynyt suuhun. Lähes kaikki selkänikamat, kylkiluut ja lonkkaluut näkyivät. Kynnet niin pitkät että ei pystynyt kävelemään kunnolla.
Kävin koirapuistossakin koirien kanssa, tyttö lähinnä nautti auringosta, mutta oikein ei innostunut juoksemaan,

Pikkuhiljaa aloimme kuntouttamaan Nettaa. Eläinlääkärillä kävimme leikkauttamassa kynnet. Paperit kun saapui, selvisi että viimeisin rokotus ollut vuonna 2003 (vai olikohan 2005?). Selityksenä "Tuttu eläinlääkäri ei merkannut rokotuksia ylös". Aloitimme siis penturokotuksista.
Kävimme koirapuistossa ja lenkeillä, pihassa sai juosta vapaana. Selvästi alkoi kunto pikkuhiljaa parantua. Ruoka maittoi erinomaisesti ja syö nykyäänkin lähes mitä vain. Pikkuhiljaa alkoi luut peittymään. Selvästi Netasta alkoi paistamaan myös iloisuus jonka huomasi jo ilmeestä.

Nykyään Netta on tukevassa kunnossa, mutta selvästikin nauttii elämästään. Sänky on ihan ykköspaikka. On kestänyt hienosti toisen koiran hyökkäykset, nykyään tulee toimeen mainiosti myös laumassa kun ongelmana ollut koira on poissa. Selvästi on paljon rentoutuneempikin, samoin omistajatkin silti. Hiekkakuopalla vetää jyrkkää rinnettä ylös hyvin kepeästi, toisin kuin esimerkiksi Koukku. Netta opettaa ja komentaa nuorisoa. Sängyssä nukkuu peittojen alla, veljen vieressä. Hampaissa ei paljon enään hammaskiveä ole. Kynnet saadaan itse leikattua. Rokotukset ovat ajantasalla.

Netta ei maastojuoksua ymmärrä kun harkkoihin joskus mukaan otin. Neiti kun on lenkillä tottunut että ei saa erkaantua kauas. Elävää riistaa kyllä saalistaa ja onkin saalikseen saanut rotan, oravan, pari päästäistä ja lintuja.

Näyttelyissä Netta on kaksi kertaa ollut. Ensimmäinen näyttely oli viime vuonna Seinäjoella, sieltä tuloksena VET-EH VEK2 ja Turussa tammikuussa 2011 VET-EH. Rento näyttelykaveri, joka tosin ei kovin reippaasti tykkää ravata. Nyt viettää eläkepäiviä, mutta katsotaan josko joihin näyttelyihin vietäisiin nyt kun joulukuussa jo 10v täyttää. Tallinnan näyttelyyn tekisi mieli ilmoittaa, ilmoitusmaksua kun ei yli 10v veteraaneilta oteta, joten ei paljon haittaa vaikka ei sitten siinä kunnossa olisikaan että kehään viitsii viedä.

Laran emä on Kiikurin Elloora ja isä FIN MVA Zootsuits Limelights. Netan suvusta löytyy paljonkin hienoja koiria ja on sääli, milalinen elämä neidolla on ollut. Uskon että Netasta olisi ollut vaikka mihin. Olemme siis Netan kolmas koti. Kasvattajalta muutti naiselle joka joutui pitkäksi aikaa sairaalaan ja Netta palautui kasvattajalle. Edellinen koti haki Netan kun tyttö oli n. vuoden ja silloin nimenä oli Nekku.

Netta on aivan ihana luonteeltaan. Hyvin sopeutuva, rauhallinen ja uskollinen. Vieraat koirat haukkuu, mutta ei ole aggressiivinen.

Ohessa vielä jokunen kuva Netasta.

2009



2010



2010

2011

Seinäjoki KV 2010

9.10.2011 Zatravin D-pentumiitti

Lisäilen nyt vain kuvia, kirjoitusta en jaksa nyt alkaa tekemään. Mutta lyhyesti; sunnuntaina suuntasimme Cristan ja Doran (Zatravin Dina) kyydillä kohti Hyvinkäätä Dooriksen omistajien luokse. Pia piti pentumiitin ja hienoa oli kun paikalla oli kaikki 6 pentua, isä ja äiti! Kiitos vielä kerran!

Delov

Daria

Dooris ja Delov

Dooris

Daria

Dooris ja Oiva, taustalla Kiira, Daria ja Delov

Reiska-isä

äiti ja tytär eli Irina ja Kiira

Dora

Daria löysi luun

Oiva

Kiira

Daria tutustuu äitiinsä

Kiira

Kiira ja Dooris, Daria painelee omia reittejään

Irinaa ihan nauratti

Irina ja Oiva

Dora

Kiiran "isosisko" Alissa (Charlotte'russe Liselott)

Dooris ja Oiva

Daria

Daria

Daria

Dooris ja Irina

Dooris

Daria

Dora

Dora

KYSELY

Nyt kun alkaa kisakausi olemaan pulkassa ja näyttelyitä ei montaa tälle vuodelle enään ole eli blogi hiljenee.

Vapaa sana, millaisista asioista haluaisitte että kirjoitan? Mielipidekirjoituksia (mihin liittyen?), kertomusta normaalielämästämme (lyhyempiä postauksia siis tiedossa), rotuesittelyjä, kuvapostauksia, koiriemme esittelyä, jne...

Vastausta odotellessa!

Daria väsähti

 

Match show 4.10.2011

Match showssa olimme Laran ja Darian kanssa. Daria pennuissa PUN, ei sijoitusta.
Lara yllätti todella! Parina oli pehko collie, Lara sai punaisen. Yllätyin kun meidät jatkoon pyydettiin pun-kehässä. Oli enään Lara ja valkkari sijoittamatta, sininen ruusuke meni valkkarille eli Lara voitti isot pun. saaneet! BIS-kehässä ei sijaa odotettu ja yllätyin kun ei neljäntenäkään oltu. Lopulta oli enään Lara ja chihuahuan pentu sijoittamatta. Lopullinen  tulos yllätti!

Lara PUN1 BIS1!!!

Kiihdytyskisat

1.10.2011 oli oman yhdistyksen, eli Lännen Vinttikoirien, järjestämät koirien kiihdytyskisat. Ne järjestettiin nyt kolmatta kertaa ja huimat 59 koiraa taas osallistui! Toivotaan että jatkossakin saadaan kiihdytyskisat pystyyn, selvästi ihmiset niissä tykkää käydä. On myös hieno huomata kuinka paljon niissä käy ei vinttikoiria! Nytkin löytyi niin paimenkoiraa, seropia, seiskarinkoira (joka muuten voitti ei vinttikoirat), jne. Kaikkein hienointa oli kyllä seurata pikkuisen papillonin hurjaa menoa vieheen perässä! :)

Radan pituus oli tasan 100m, pohjana nurmi. Viehe olikin tuttu maastoharkoista ja iso kiitos Markukselle joka vieheen palautti mönkijän kanssa hyvinkin ripeästi! Luokkia oli viisi: pienet vinttikoirat, keskikokoiset vinttikoirat, isot vinttikoirat, pennut ja ei vinttikoirat.

Omien koirien lisäksi lähetin myös Satun omistaman Susa-borzoin sekä Johannan omistamat Ninja-seropin ja Nova-holskun. Mainittava on että Susa juoksi hienosti alle 7s ajalla itsensä kolmanneksi luokassaan! Johannan koiratkaan eivät häntäpäässä ei vinttikoirissa olleet ;)

Lara kävi ylikierroksilla eikä tuntunut ymmärtävän tuota lyhyttä suoraa minkä sai vain juosta. Kiinni ei meinannut antaa itseään ottaa. Lara juoksi isoissa vinttikoirissa, Unna, Ado sekä Daria pennuissa ja Kira sekä Koukku pienissä vinttikoirissa.

Marosnaje Anastasija Ljuba "Lara" sijoitus 6/13 aika 7,272s/100m eli 49,5km/h
Roberta's Kardemumma "Kira" sijoitus 3/10 aika 6,830s/100m eli 52,7km/
Roberta's Konnankoukku "Koukku" sijoitus 4/10 aika 6,923s/100m eli 52km/h
Rokinet's Sea-Buckthorn "Ado" sijoitus 1/4 aika 7,649s/100m eli 47,1km/h

Rokinet's Blueberry "Unna" sijoitus 2/4 aika 7,890s/100m eli 45,6km/h

Zatravin Daria "Daria" sijoitus 3/4 aika  8,600s/100m eli 41,9km/h