lauantai 29. lokakuuta 2011

Esittelyssä: Koukku

Roberta's Konnankoukku eli tuttavallisemmin Koukku


Päivänä jona meille saapui
Koukku saapui meille oikeastaan vahingossa. Koukun omistaja kyseli multa tiedänkö ketä haluaisi whippetin kun heillä ei aika enään riitä juoksuttamiseen, jne lapsen synnyttyä. Aikamme juttelimme sitten kotonakin asiasta, ilmoitin facebookissa pojista. Lopulta tuli hullu ajatus, entä jos Koukku tulisikin meille?
Kaikesta sovittiin ja tuontipäiväkin sovittuna. Milo-whippet tuli meille n. viikoksi mutta meni takaisin omistajilleen sen jälkeen, pelkona lähinnä miten pojat suhtautuu kun ovat erillään. Mitään ongelmiahan ei sitten tullut Koukulle eikä Milolle ja Milo elääkin onnellista perhekoiran elämää Seinäjoella. :)
Koukku oli melko narttumainen kun meille 2010 kesän lopussa tuli. Pojalle oli tehty kemiallinen kastraatio ja sen vaikutus loppui lokakuussa 2010. Massaa poika alkoi saamaan vasta sitten kun kastraation vaikutus oli ohi, siltikin on hyvin vaikea koira lihottaa.

Koukulle olimme näyttelyitä miettineet ja yksi näyttely pojalla olikin takana, Seinäjoki KV 2009. Sieltä tuloksena oli ollut JUN-H. Päätimme ilmoittaa Koukun siis 2010 Seinäjoelle myös, sieltäkin tuloksena NUO-H.
Jyväskylään menimme marraskuussa (´10) ja sieltä tuloksena jälleen, NUO-H. Suomalainen tuomari kertoi että hammas on lähtemässä, hakekaa todistus! Ja kivekset on kovin, kovin pienet. Vaatii lisää varmuutta ja on ihan liian kevyt. Silloin päätin että kokeillaan vielä yksi näyttely, jos sieltä tulee H, loppuu meidän ura.

Kaarinan ryhmänäyttelyyn ilmoitin tänä vuonna (3/2011) siis Laran lisäksi myös Koukun. Sieltä sitten tulikin AVO-EH josta olin erittäin onnellinen! Mitäpä siitä että tuomari antoi kaikille EH-ERI. :D
Seuraava koitos oli kesäkuussa whippet erkkari ja open show. AVO-H ja AVO-ei sij.
Syyskuussa piruuttani menin ja ilmotin pojan Tampereelle ryhmikseen. Sieltä saatiin AVO-EH joka taas antoikin hiukan toivoa!
Nyt täytyy tarkkaan miettiä ilmoonko vielä esim. Turkuun ensi vuonna, kastroida kun poika pitäisi jossakin vaiheessa niin sitä harkittava tarkkaan, koska sen tekee.

PMM'11 maastot, kuvannut Saana Rajakangas
Koukku on maastossa kisannut kolme kertaa. Menestystä niistä ei ole tullut, mutta poika nauttii siitä touhusta! Ensimmäisellä kerralla Koukku sijoittui toiseksi viimeiseksi, toisella kerralla viimeiseksi ja viimeisin kisa olikin ihan oma lukunsa. Poika sai maininnan "hidas sytytys" ja pisteitä 148 eli finaaliin ei päästy. ;) Tarkoitus olisi poika hieroa, veikkaan että jumi saattaa löytyä selästä. Tarkoitus myös ketteryyttä tai pikemminkin kehon hallintaa treenata.
PMM'11 maastot, kuvannut Saana Rajakangas
Agility olisi tarkoitus pojan kanssa aloittaa, miellyttämishalua on jonkin verran vaikkakin voi joskus olla vaikea motivoida.
Koukku on myös ihana luonne, ei haasta riitaa kenenkään kanssa ja voin heittää pojan melkein millaiseen porukkaan tahansa. Urosten seurassa esim. koirapuistossa kulkee häntä pystyssä ja merkkailee, ei kuitenkaan ala riitaa haastamaan vaan mieluummin poistuu paikalta.

21.8.2010

Uimisesta Koukku ei sen erityisemmin pidä, mutta tykkää kyllä noutaa vedestä leluja/keppejä. Viime vuonna hieman kahlaili, mutta tänä vuonna kesäkuussa maastokisoissa sitten kastautui jo oikein kunnolla!

24.8.2010

7/2011, kuvannut Saana Rajakangas
Silmät, polvet ja sydän on pojalta myös tutkittu. Silmät on terveet, polvet 0/0 ja sydänkuuntelussa ei sivuääniä kuulunut.
Korkeudeltaan poika on normaalikokoinen.

8/2010
 
8/2010

2/2011

2/2011

4/2011

kesäkuu 2011

Hailuodon maastot ja muuta kuulumista

On jäänyt päivittäminen hieman taas väliin.

14.10.2011 lähdimme aamupäivällä vanhempieni ja Darian&Laran kanssa kohti Hailuotoa. Isän kanssa ajoimme vuorotellen, itse aloitin ajamisen. Olimme illalla Hailuodossa ja reilu 1½h jouduimme lauttaa odottamaan. Paljon näkyi vinttareita jostakin kumman syystä ;)
Lossimatka meni hyvin, tuntui kovin pitkältä matkalta kun ympärillä oli ihan säkkipimeää, vain lautan valot valaisi hyvin vähän. Pimeässä aloimme sitten etsimään majapaikkaa, onneksemme emme ohi ajaneet vaikka alkoi siltä pikkuhiljaa tuntuakin. Heikkisen tilalla yövyimme ja nainen joka avaimen luovutti, oli hyvin mukava ja esitteli meille paikat. Asetuimme aloillemme ja menimme nukkumaan.


Aamulla söimme, jne. Pakkasimme koirat, kisavarusteet ja muun välttämättömän mukaan. Olimme hyvissä ajoin paikalla. Isä kävi ilmoittautumassa ja viemässä kilpailukirjan. Menimme jonottamaan ell. tarkastukseen ja samalla näkikin tuttuja (mm. Tarja ja Ella). Laran tassuun laitoimme aamulla siteen, koska hiekalla juokseminen saa useasti kannusanturan rikki neidolla, ell. sanoi sen olevan ihan ok. Ell. tarkastus meni hyvin ja ei muuta kuin odottamaan lähtöarvontaa. Olimme juuri aamupalalla kun huomasin että arvonnat on tehty. Kävin katsomassa mikä parina ja mikä lähtö, Tarja ilmoitti että toimistosta saa hakea lähtölapun. Tuo olikin käytäntö jota meidän kisauralla ei ole vastaan tullut, ihan kätevä silti. Borzoit juoksivat yhdistelmässä, 4 koiraa oli pois paikalta eli lopulta juoksijoita oli 11.

Lara oli ensimmäisessä borzoilähdössä, parinaan 5,5v uros, Eugenian von Lohengrin. Rata oli haastava, mutta Lara selviytyi siitä mielestäni oikein mainiosti. Pisteitä tuli 227 ja jaetulla 2. sijalla. Pari sai 75p eli ei jatkoon päässyt.

Finaaliell. tarkastuksessa käytiin ja kaikki oli yhä ok. Daria sai sillä aikaa omia hepuleitaan (taas) kun isän kanssa odottivat meitä. ;)
Finaaliarvonta suoritettiin ja Lara taas ensimmäisessä borzoilähdössä. Parina tällä kertaa tuttu, Anna-Su XL Bertha. Berttahan Laralla oli parina myös HVK:n maastoissa syyskuussa, finaalissa silloinkin. :)


Rata oli selvästi vaikeampi, koiran seuraamista koeteltiin toden teolla. Lara ja Bertta olivat kumpikin jonkin verran hukassa kun viehe pujotteli ruohomättäiden välistä. Lopulta meno näytti siltä että kaverukset eivät enään tosissaan edes olleet. Lara sai finaalista 170p ja Bertta 140p.

Tässä siis kokonaisuudessaan päivän tulokset yhteispisteineen. Onnittelut vielä Tarja ja Fonso toisesta kisasta ja toisesta sertistä!!

1. Teine Art Nouveau 460p SERTK
2. Eugenian Nikifor 426p SERTK
3. Donskoi Moroska 417p SA
4. Staraja Russa Jaroslavna 397p
5. Marosnaje Anastasija Ljuba 397p
6. Anna-Su XL Bertha 368p
7. Anna-Su Walice Fresh 81p
8. Eugenian von Lohengrin 75p
9. Hatsina Jagodka Moja 62p
-- Borzowski's Mirelle Mistral 0p
disk. Teine Muse at Barhat

Illalla kiertelimme mökkialueellamme ja otimme koirista kuvia. Aamulla (16.10.) lähdimme sitten kohti lossia ja matka Poriin jatkui!

Laralla oli ihan huippuvuosi kisoissa kaiken kaikkiaan! Viimeinen kisa pudotti takaisin maanpinnalle, ensimmäinen kisa missä Lara ei SA-tulosta juossut. Laralla finaalijuoksussa oli kannuskynsi katkennut, selvästi se vaikutti suoritukseen jonkin verran.

Laralla siis plakkarissa tältä vuodelta: 1xSA, 3xSERTK, 1xVARA-CACIL ja 1x CACIL! Ensi vuonna toivonmukaan saataisiin kasaan vielä puuttuvat kaksi sertiä ;)

Kisakausi 2011
SA, 3xSERTK, VARA-CACIL, CACIL (puuttuu kuvasta). Muisto sinällään myös Hailuodosta tullut tassuvamma ;)
Viime viikonloppuna meillä oli taas hoidokkeja pe-su. Sanna meni kasvattajakurssille ja lupasimme Karemin (Roberta's Karamelli) ja Nadiran (Vivat Sanraiz Flaming Get) ottaa hoitoon meille. Eniten jännitin miten Lara suhtautuu Nadiraan, mutta vielä mitä! Sisällä innostui leikkimään tytön kanssa ja selvästi ystävystyivät.
Lauantai aamulla kävimme Laran, Darian, Nadiran ja Karemin kanssa Porin metsässä lenkillä ja sen jälkeen menimme Harmaalinnan koirapuistoon. Illalla kävimme vielä Nadiran, Laran ja Karemin kanssa hiekkakuopalla.

Sunnuntai aamulla suuntasimme taas hiekkakuopalle, nyt mukana vain Lara ja Nadira. Tytöt juoksivat hyvinkin innoissaan taas. :)
Sisaruskolmikko: Karem, Koukku ja Kira
Kaverukset: Nadira ja Lara

Berry-pentue täytti jo 23.pv 8kk, niin se aika vaan rientää! 18.pv taas täytti Zatravin D:t 6kk.

Unna 8kk
Ado 8kk
Daria 6kk
Huomenna, sunnuntaina, suuntaamme kohti Seinäjokea Sirpan kyydillä. Sirpalla toki mukana myös Awa (FI MVA Scheik's English Rose). Äiti ja minä menemme siis turistiksi ja mukanamme kulkee myös Lara. Tyttö pääsee JH-kehään Sofin kanssa. :) Esitän siellä myös yhden avoimen borzoi uroksen (Backy).

30.10.2011 Seinäjoella tavattavissa tulevan borzoipentueen vanhemmat!!! Marosnaje Anastasija Ljuba menossa junior handlerille lainaksi ja Charlotte'russe Kontzales menee kehään! Tervetuloa tutustumaan vanhempiin!

Ensi viikon sunnuntaina menemmekin venakoiden kanssa Nakkilaan mätsäriin ja Nadi&Karppa tulossa siksi päiväksi myös hoitoon.
13.11. suuntaamme Helsinkiin pentunäyttelyyn Darian kanssa, Lara menossa Sonjalle JH-koiraksi.
26.11. suuntaamme ensin Kirkkonummelle, mistä haemme Heran (Rokinet's Cloudberry) hoitoon vähän pidemmäksi aikaa. Siitä suuntaamme Lohjalle whippet-tapahtumaan Unna, Adon, Heran ja Kiran kanssa.
3.12. menen Johannan&Novan kyydillä HeWiin, Lara ilmottuna kehään.
4.12. Johanna tulee Novan kanssa meidän kyydillä, suuntaamme Voittajaan. Mukana meidän ja äitini lisäksi Lara, Unna ja Ado.

torstai 13. lokakuuta 2011

Esittelyssä: Kira

Roberta's Kardemumma eli tuttavallisemmin Kira


Asuntolassa ensimmäistä kertaa
(c) Saana Rajakangas
Katselin tulevia pentueita ja kiinnostuin kun huomasin että Porissa on narttu astutettuna. Otin yhteyttä ja kuulosti hyvältä, asia jäi kuitenkin siihen. Kasvattaja ilmoitti että pennut on syntyneet ja että yksi narttu syntyi, miettii sijoittaako vai pitääkö itse. En sen enempää kiinnittänyt huomiota asiaan, olin meinaan varma että turhaan. Aloimme kuitenkin jossakin vaiheessa puhua vanhempien kanssa että voisi alkaa pentua katselemaan, muistin heti että onkohan narttu vielä vapaa. Otin Sariin yhteyttä taas ja ilouutinen oli että oli vielä vapaa ja ajatteli sittenkin myydä tytön. Sovimme että menemme katsomaan tyttöä ja jos päätämme tytön varata, maksamme varausmaksun.
Sarin luokse mennessä tuli ovella vastaan kaksi kaunista narttua, Galina-äiti ja Olga-"kummitäti". Pentuhuoneessa pennut nukkui sikeästi kun Sari tytön mulle ojensi. Ihana, pennuntuoksu tulvi ja lämmin mytty tyytyväisenä retkotti sylissä, katsoi suoraan silmiin kauniilla silmillään. Juttelimme aikamme ja tuli aika tehdä päätös. Kirjoitimme varausmaksusopimuksen ja sovimme että ollaan yhteyksissä.

Alkoi kauhea nimen miettiminen. Lopulta nimeksi valikoitui Kira ja sen Sarille ilmoitin. Alkoi piinallinen odotus. Viikottain tuli kytättyä kuvia pennuista. Viimein oli käsillä hetki jolloin kotiin tyttö saadaan hakea. Koulusta oli vapaata, aamulla menin röntgeniin kuvauttamaan selkäni taas kerran. Sieltä suoraan suunnattiin hakemaan Kiraa. Isän kanssa menimme, äiti odotti autossa. Sisällä oli menoa ja meininkiä, pennut olivat selvästi vilkkaampia jo. Kira ja Konnankoukku söi kenkiä ensimmäiseksi ja Sari kertoikin että siinä on oikea pahapari! Kukapa olisi uskonut että reilu 1½v myöhemmin meillä olisi tuo pahapari kotona...

Paperit tehtiin, juteltiin ja Sari ojensi pussin missä oli kattava pentupakkaus. Otin Kiran syliin ja lähdettiin autoon. Autossa ensin hiukan itkettiin, veli haettiin töistä ja odotellessa ulkoiltiin. Lumi oli ihan hirveä juttu tytön mielestä. ;)

Siitä siis alkoi meidän yhteinen taival joka on ollut hyvin mielenkiintoinen ja opettavainen.

Kira pääsi heti pienestä pitäen koulun asuntolaan ja olikin siellä hyvin rohkea. Ensimmäisenä iltana tosin alkoi oksentelemaan, oli hyvin nuutnut, tärisi, ikenet vaaleat, jne. Kahden kaverin kanssa tyttöä hoivattiin, soitin ell. mittasin lämmön (kiitos Kristiina mittarin lainasta!), Päivi piti peiton sisässä, juotin vettä ruiskulla, jne. Vanhemmat haki Kiran kotiin ja kuulemma oli kotimatkalla jo piristynyt. ;)

Pentuaika meni kohruu helposti, toki jonkinverran tuhoja tehtiin ja välillä oli pinna kireellä. Juoksut alkoi hieman yli 9kk iässä ja silloin heräsin, pikkuneiti on aikuinen!

Näyttelyitä kierrettiin pentuna hieman, PEK2 oli yleisimmin sijoituksena (2 pentua) ja olin onnessani kun kerran sai myös KP:n. Viimeinen pentuluokka olikin ryhmänäyttelyssä Tampereella 2009, uroksia ei ollut pennuissa ja nartuissa oli yksi C'mere kasvatti. Olin täysin varma että Kira tulee kakkoseksi, käyttäytyi miten sattui ja pöydällä istui. Meinasin pakahtua onnesta kun meidät kuitenkin ensimmäiseksi ohjattiin KP:n kera eli Kira oli ROP-pentu!

ROP-pentu
Junnuluokat aloitettiin marraskuussa 2009 Turun KV näyttelyssä. Tuloksena JUN-EH. Kira sai toukokuussa 2010 Raumalla H:n johtuen hoikkuudesta, jne. Toisen H:n sai 2010 Lahden SVKL:n erkkarissa kun koira liikkui huonosti, seisoi huonosti, huono rakenne, jne. Ja kyllä, sillä hetkellä alkoi satamaan että hieman ihmettelen....
Paras näyttelytulos on Pori KV:sta 2010. Nuorten luokassa oli neljä narttua, Kiran tulos NUO-ERI NUK2!
Tältä vuodelta ollaan erkkarista haettu EH ja open showssa päästiin kaunein pää kilpailuun (ei sij).


2010
2010

Kira on aivan mahtava luonne. Iloinen, sosiaalinen, ystävällinen eikä pelkää oikeastaan mitään tai ketään. Jonkin verran nyt kesällä arkaili rajuja ukkosia, mutta luulen että se kaikki on noiden pentujen jälkeen tullut koska nyt ei ole enään pelännyt.
Kiralla on myös silmät tutkittu terveiksi, polvet 0/0 ja sydänkuuntelussa ei sivuääniä kuulunut. Tarkoitus olisi jossakin vaiheessa sydän myös ultrata.

Yksi maastokisa Kiralla on nyt takana. Kira aloitti uransa syyskuussa 2011 HVK:n maastomestaruuskisoissa. Kira saikin huimat 485p sijoitus 12/23 normi nartuissa ja juoksi samalla myös SA tuloksen!


Kira astutettiin komealla Aslanilla (FI MVA Miyessa Aslanthelion) 23.12.2010 ja tasan 2kk myöhemmin alkoi tapahtua! Kira synnytti tunnin sisällä 7 pentua, loput tuli pienellä viiveellä. Eniten pelkäsin että pentu nro 10 on kuollut ja oltiin valmiita lähtemään päivystykseen kun mitään ei tapahtunut. Yhtäkkiä näkyi häntä (joka muistutti iilimatoa!) ja näin että syntyy pentu ilman kalvoja, varmasti kuollut. Yllätys oli kun menin suuta avaamaan ja Kira nuoli, alkoi ininä kuulumaan ja poika oli kuin olikin hengissä! Viimeinen poika syntyi yllättäen kun luulin kaiken olevan ohi, Kirakin pentujaan jo imetti kun veli tokaisi "tuliks sieltä vielä joku?".

Valas ;)
11 pentua 0vrk
Lopputuloksena oli siis 6 urosta ja 5 narttua. Ikävä kyllä yksi poika kuoli vajaa 3pv iässä, kuihtui käsiin. Kodit löytyi helpolla ja kotiin jäi kasvamaan kaksi pentua.

Kiran isä on komea FIN & LV MVA Whiptails Peshewa Creek "Beckham" ja äiti Gaselle's Stella Di Notte "Galina". Veljiä Kiralla on viisi kipaletta, Koukku joka asuu meillä, Karem, Taisto, Robin ja Dani.
Pentuja Kiralla on siis 10, nartut Unna, Hera, Halla, Pippa ja Spotti sekä pojat Adom Kujo, Biff, Möhkö ja Wili.

Kiihdytyskisat 2011 sijalla 3 ja vauhti 52,7km/h

tiistai 11. lokakuuta 2011

Esittelyssä Netta

Aloitetaan koiriemme esittelyt nyt vanhimmasta päästä. Yritän saada melko pian kaikki koirat esiteltyä hieman tarkemmin, kuin mitä aikaisemmin olen tehnyt.
Lauma


*******************

Kiikurin Nekku eli tuttavallisemmin Netta

Iltana jona meille saapui...

Lokakuussa 2008 lueskelin Lemmikkipalstojen Apulaa ja satuin selaamaan annettavien koirien osiota. Iskin silmäni heti whippet ilmoitukseen, lueskelin juttua ja kerroin vanhemmilleni. Soitimme ilmoituksessa mainittuun numeroon, mutta he kertoivat että koiraa on joku menossa katsomaan.
Myöhemmin saimme puhelun että etsii vielä kotia, katsoja ei ottanutkaan mukaansa. Sovimme että lähdemme vielä samana iltana katsomaan.

Ajelimme Pirkkalaan, varoiksi peitto takapenkille, pari puruluuta, takki ja panta+hihna mukaan. Vielä silloin emme tienneet että tyttö mukaan lähtee. Soitimme kun olimme lähempänä määränpäätä. Ajoimme uudehkon, ison omakotitalon pihaan. Isäntä jo meitä odottikin pihassa, kävelimme ovelle jossa vastaan tuli kutsusta valkovoittoinen, laiha ja suurisilmäinen tyttö jolla häntä hieman heilui. Isäntä näytti Netan hampaat ja kynnet. Järkyttyneenä katsoin, mutten osannut mitään sanoa. Menimme keittiöön juomaan kahvit ja juttelemaan tytöstä.

Netta oli kuulemma hypännyt pöydälle ja syönyt kuivia herneitä. Nappulaa ei suostunut syömään eikä juonut vettä, antoivat sitten lihahyytelöä ja sen joukkoon vettä. Lenkeillä ei kuulemma jaksanut kulkea. Oli pissannut toistuvasti sisälle eli on eroahdistunut. Villamattonsa kuulemma oli myös pissannut eikä ollut auttanut vaikka siinä yritti pyörittääkin. (!!)

Se oli selvä, Netta lähtee mukaan! Sovimme että he lähettävät Netan paperit kunhan olemme päättäneet pidämmekö tytön, sovimme koeajasta. Seuraavana päivänä ilmoitin heille tosin jo, että Netta jää ihan ehdottomasti meille!


Kotimatka alkoi. Netta sai mukaansa ohuen pannan, flexin, peiton, takin ja ISON ruokakupin. Takapenkillä vieressäni istui silmät pyöreänä tutiseva neiti. Kotona varovasti päästin silloisen tipsun ja whippetin tutustumaan tulokkaaseen. Veli järkyttyi millaisen soppaluun toimme mukanamme. Sisällä Netta päätti puolustaa tyhjää ruokakuppiaan. Otin Netan omaan huoneeseeni yöksi, laatikko varoiksi oven eteen ettei muut saa ovea auki. Netta katseli pelokkaana ja sain suostutella vaikka kuinka kauan että uskalsi tulla sänkyyn. Järkyttyneenä tutkailin koiraa, lopulta aloimme nukkumaan.

Seuraavana päivänä menimme aamulla äidin ja koirien kanssa lenkille. Netta kulki hyvin hiljaa ja varovaisesti, ihmettelin että jopas on vajaa 7v whippetillä huono kunto. Sitten huomasimme että Netta ontuu ja syyksi tajusimme kynnet. Kotona leikkasimme hieman etutassujen keskimmäisiä kynsiä, vaikeuksia meinasi olla riittävästi. Selvästikin kynsienleikkuu oli hyvin pelottava juttu. Keittiön lattialle laitoimme matton koska paljaalla lattialla ei pystynyt makaamaan ja sohvalle ei tykännyt mennä.

Otin kuvat selkänikamista, kynsistä, hampaista, jne. Kuvat yhä järkyttävät, en niitä saa nyt tähän laitettua kun ne löytyy vain vanhasta kannettavastani. Veljeni kauhisteli yhdessä vanhempieni kanssa koiran kuntoa. Toinen veljeni suuttui kun puhelimessa kuuli missä kunnossa tyttö oli. Hampaat oli järjettömässä kunnossa hammaskiven ja plakin takia. Yksi hammas oli mädäntynyt suuhun. Lähes kaikki selkänikamat, kylkiluut ja lonkkaluut näkyivät. Kynnet niin pitkät että ei pystynyt kävelemään kunnolla.
Kävin koirapuistossakin koirien kanssa, tyttö lähinnä nautti auringosta, mutta oikein ei innostunut juoksemaan,


Pikkuhiljaa aloimme kuntouttamaan Nettaa. Eläinlääkärillä kävimme leikkauttamassa kynnet. Paperit kun saapui, selvisi että viimeisin rokotus ollut vuonna 2003 (vai olikohan 2005?). Selityksenä "Tuttu eläinlääkäri ei merkannut rokotuksia ylös". Aloitimme siis penturokotuksista.
Kävimme koirapuistossa ja lenkeillä, pihassa sai juosta vapaana. Selvästi alkoi kunto pikkuhiljaa parantua. Ruoka maittoi erinomaisesti ja syö nykyäänkin lähes mitä vain. Pikkuhiljaa alkoi luut peittymään. Selvästi Netasta alkoi paistamaan myös iloisuus jonka huomasi jo ilmeestä.

Nykyään Netta on tukevassa kunnossa, mutta selvästikin nauttii elämästään. Sänky on ihan ykköspaikka. On kestänyt hienosti toisen koiran hyökkäykset, nykyään tulee toimeen mainiosti myös laumassa kun ongelmana ollut koira on poissa. Selvästi on paljon rentoutuneempikin, samoin omistajatkin silti. Hiekkakuopalla vetää jyrkkää rinnettä ylös hyvin kepeästi, toisin kuin esimerkiksi Koukku. Netta opettaa ja komentaa nuorisoa. Sängyssä nukkuu peittojen alla, veljen vieressä. Hampaissa ei paljon enään hammaskiveä ole. Kynnet saadaan itse leikattua. Rokotukset ovat ajantasalla.

Netta ei maastojuoksua ymmärrä kun harkkoihin joskus mukaan otin. Neiti kun on lenkillä tottunut että ei saa erkaantua kauas. Elävää riistaa kyllä saalistaa ja onkin saalikseen saanut rotan, oravan, pari päästäistä ja lintuja.


Näyttelyissä Netta on kaksi kertaa ollut. Ensimmäinen näyttely oli viime vuonna Seinäjoella, sieltä tuloksena VET-EH VEK2 ja Turussa tammikuussa 2011 VET-EH. Rento näyttelykaveri, joka tosin ei kovin reippaasti tykkää ravata. Nyt viettää eläkepäiviä, mutta katsotaan josko joihin näyttelyihin vietäisiin nyt kun joulukuussa jo 10v täyttää. Tallinnan näyttelyyn tekisi mieli ilmoittaa, ilmoitusmaksua kun ei yli 10v veteraaneilta oteta, joten ei paljon haittaa vaikka ei sitten siinä kunnossa olisikaan että kehään viitsii viedä.

Laran emä on Kiikurin Elloora ja isä FIN MVA Zootsuits Limelights. Netan suvusta löytyy paljonkin hienoja koiria ja on sääli, milalinen elämä neidolla on ollut. Uskon että Netasta olisi ollut vaikka mihin. Olemme siis Netan kolmas koti. Kasvattajalta muutti naiselle joka joutui pitkäksi aikaa sairaalaan ja Netta palautui kasvattajalle. Edellinen koti haki Netan kun tyttö oli n. vuoden ja silloin nimenä oli Nekku.

Netta on aivan ihana luonteeltaan. Hyvin sopeutuva, rauhallinen ja uskollinen. Vieraat koirat haukkuu, mutta ei ole aggressiivinen.

Ohessa vielä jokunen kuva Netasta.
2009

2010

2010
2011
Seinäjoki KV 2010

9.10.2011 Zatravin D-pentumiitti

Lisäilen nyt vain kuvia, kirjoitusta en jaksa nyt alkaa tekemään. Mutta lyhyesti; sunnuntaina suuntasimme Cristan ja Doran (Zatravin Dina) kyydillä kohti Hyvinkäätä Dooriksen omistajien luokse. Pia piti pentumiitin ja hienoa oli kun paikalla oli kaikki 6 pentua, isä ja äiti! Kiitos vielä kerran!

Delov
Daria
Dooris ja Delov
Dooris
Daria
Dooris ja Oiva, taustalla Kiira, Daria ja Delov
Reiska-isä
äiti ja tytär eli Irina ja Kiira
Dora
Daria löysi luun
Oiva
Kiira
Daria tutustuu äitiinsä
Kiira
Kiira ja Dooris, Daria painelee omia reittejään
Irinaa ihan nauratti
Irina ja Oiva
Dora
Kiiran "isosisko" Alissa (Charlotte'russe Liselott)
Dooris ja Oiva
Daria
Daria
Daria
Dooris ja Irina
Dooris
Daria
Dora
Dora