"Yhden koiran tarina: Rakas, mutta niin sairas"

Ajattelin jakaa tämän täälläkin. Kamalaa luettavaa, mutta totta. Linkin lopussa vielä videoklippi Yle Kioskin koirajaksoon missä puheena oli ylijalostus.

Yhden mopsin tarina

Harmillista kuinka paljon hienoja rotuja on menty pilaamaan. Cavalierien kohdalla onneksi alkaa enemmän ja enemmän olemaan kasvattajia jotka teettävät koirilleen MRI-kuvauksia (syringomyelian tutkimiseksi) ja sydänkuunteluita/ultria.

Kennelliitto on ottanut/ottamassa nyt kokeiluun jalostuskoiran kuntotestin ja pilottirotuna toimii englanninbuldoggi. Toivottavasti tästä olisi jotakin apua ja toivon että monien rotujen kohdalla aletaan panostamaan enemmänkin siihen terveyteen.

Turun näyttelyssä katselin edelläni kulkeneita englanninbuldoggeja, ihan järkyttävää katseltavaa...
Sitten ihmiset vain ihastelee kuinka söpöä on kun koira röhkii, pitää lelua suussaan nukkuessaan, nukkuu istuvassa asennossa jne. Kaikki mikä kertoo että kaikki ei ole ok.
Onko oikeutettua kasvattaa tällaisia rotuja?

Enkä väitä että lyttykuonot on ainoat ongelmalliset. Onhan sakemannien luusto, cavalierien syringo, chow chown suorat takakulmat, mäyräkoirien pitkät selät jne ongelmia.

Onko tärkeintä että koira on ulkomuodoltaan näyttelyissä menestyvä? Mihin unohtui se terveys ja kyky elämään normaalia koiranelämää? Ei minun mielestäni ole normaalia että koira ei voi ympäri vuoden liikkua ilman että saa mahdollisesti kohtauksen tms. En minä ainakaan pystyisi elämään koiran kanssa jolla on "rotutyypillinen piirre" minkä takia esimerkiksi kesällä voi taju lähteä.

Tällaisia juttuja kun lukee niin saa olla kiitollinen omien rotujen terveydestä. Toki näissäkin sairauksia on, missäpä rodussa ei. Mutta meillä kaikki koirat saavat juosta niin paljon kuin haluavat, ainoa "pelko" on jos tulee murtumia tms kun vauhtia on ja paljon. (Tai no valehtelen, Netta nykyään lähinnä kaivaa kuoppia ja juoksee sitten sisälle, mutta ikääkin on 13v)

Ja lisättäköön vielä että erään kasvattajan ranskanbuldoggeja ihailen (liikkuvat paljon ja ovat mm. vaelluksella mukana) ja edesmenneellä tädillänikin oli aivan ihana mopsi aikoinaan. Cavalier on rotu mikä on aina lähellä sydäntäni, meillä Heidi kuoli sydämenvajaatoiminnan takia. Vielä joskus cavalier tulee silti.

Ronjan kuulumisia

Osa ainakin varmaan  muistaa meillä olleen whippet Ronjan.

Ronja on siis virallisesti Täysikuun Rakkaustarina. Whippet joka ei laumassa kyennyt elämään. Koira jolla oli selkeästi luonteen kanssa ongelmia, mutta ihmisiä kohtaan oli kuitenkin todella ihana.
Ronja muutti uuteen kotiinsa vuonna 2011. Elämäni yksi raskaimmista päivistä. Edelleen muistan kuinka romahdin eteiseen itkemään kun Ronja ja uusi omistaja ovesta meni, itkuisin silmin katsoin ikkunasta kun Ronja lähti.

Ronja asuu Laukaassa nykyään. Voi hyvin ja elää onnellista whippetin elämää. Kuvia näen tytöstä aina välillä. Ikävä on edelleen, mutta parempi näin. Ronjalla on hyvä olla ja se on tärkeintä. 6.5. neiti täyttääkin jo 8 vuotta.
Etukäteen jo onnea rakkaalle! Haluaisin joskus neitoa päästä kyllä tapaamaan vielä.


Ohessa vielä kuvakollaasi Ronjasta nykyisessä kodissaan.

 

Ja tuorein, omistajan eilen lisäämä kuva