Varmasti tulette huomaamaan minkätyyppisistä koirista eniten pidän ;)
Haastan myös kaikki lukijat tekemään tämän saman omaan blogiinsa!
Ja haluan vielä huomauttaa, nämä ovat omia näkemyksiäni rodusta. Voi olla että kaikki asiat eivät paikkaansa pidä, mutta näin minä asian olen kokenut.
Rotu joka on vienyt täysin mukanaan. Entinen inhokkirotuni vieläpä kyseessä ;) Vanhemmista koirakirjoista kun sai lukea kuinka aggressiivisia borzoit ja kuinka ne tappavat kaikki itseään pienemmät.
Borzoissa natsaa ihan kaikki! Tykkään kovasti rodun ulkonäöstä, erityisesti koirista joilla ei ihan valtava turkki ole. Koko on mulle sopiva, kovin pienistä koirista kun en pahemmin välitä, borzoi juuri sopivan kokoinen siis. Turkkia löytyy niin ettei ensimmäiseksi jäädy kun pakkasella ulos mennään, mutta kuitenkaan ei niin paljon että koko ajan täytyisi harja toisessa ja suihku toisessa kädessä olla. Liikkeet ovat kevyet, tuntuu kuin koira liitäisi liikkuessaan. ♥
Luonne on aivan ihana! Kotona niin rauhallinen, ei sekoa päästään vaikka ei koko ajan liikuntaa ja tekemistä saisikaan. Ei kiehnaa omistajassaan koko aikaa (poikkeuksiakin on). Pääsääntöisesti hyvin ystävällinen muille koirille ja meillä ollaan ystäviä myös kanin ja kissojen kanssa! Meillä ainoa miinus on se, että stressaavissa tilanteissa (näyttelyt, maastokisat) saattaa helposti ärähtää, yleensä pikkukoirille. Larallehan tuli huonoja kokemuksia pienistä koirista, vielä pari kk sitten säikkyi niitä hyvin paljon. Suurin osa pikkukoirista kun on ollut niitä räyhääjiä...
Rodun terveys on ihan hyvä, toki mikään rotu ei automaattisesti ole terve. Rotu on vielä melko "epäsuosittu" eli ei ole tullut mitään muotirotua. Kanssaharrastajat ovat hyvin kannustavia ja neuvovat jos jotakin neuvoa tarvitsee. Toki, painotan taas, että poikkeuksiakin on.
2. WHIPPET
Whippetti on kompaktin kokoinen pakkaus jossa on kaikki mitä koiralta haluan. Rotu on hurmannut jo reilu 10v sitten ja viimeinen ihastuminen tapahtui reilu 9v sitten kun asuntoautolla Suomea kierreltiin. Erään leirintäalueen pihassa juoksi kaksi whippettiä hurjaa vauhtia ja silloin se oli selvää, tuo on mun rotu!
Whippet on sopivan kokoinen, ei liian pienikokoinen, mutta menee silti pieneen tilaan ja on vielä helppo napata syliinkin. Ulkonäkö ei ole liioiteltu. Koira joka on hyvin elegantti ja jalo, mutta joka syttyy hetkessä saaliin nähdessään. Tiukka pakkaus lihasta. Liikkuessaan jotakin niin käsittämättömän upeaa, koira joka pinkoo sen n. 50km/h.
Kotioloissa melko rauhallinen, kuitenkin selvästi vilkkaampi kuin borzoi. Ystävällinen, sosiaalinen ja melkoisen oppivainenkin. Yleensä tulee toimeen kaikkien kanssa ja uroksetkin pääsääntöisesti tulee toimeen isommissakin laumoissa. Tottelee melko hyvin, mutta vapaanaollessaan ja saaliin nähdessään menettää kuulonsa.
Monipuolinen harrastuskaveri. Melko terve rotu, vaikkakin on nyt alkanut sairauksiakin silmien ja sydämen osalta ilmenemään. Herkkämahaisuus on hyvinkin yleistä näemmä.
 |
| Kaksi salukia jotka ovat saaneet sydämeni sykkimään entistä enemmän rodulle. Facebook kaverini kuvista ihailtu monet kerrat tätä parivaljakkoa! Kuva: Laura Wąsowska |
Rotu, joka minulle piti alunperin tulla ennen borzoita. Kaunis, elegantti ja hieman mystinen ulkonäkö yhdistettynä ihanaan luonteeseen, tarjoaa aivan upean perheenjäsenen.
Luonne miellyttää eniten. Tapaamissani yksilöissä on ollut paljonkin eroja ja saman olen harrastajien puheista ja kirjoituksista todennut. Pähkinänkuoressa voisi kuitenkin sanoa, että rotu on melko etäinen vieraita kohtaan, mutta tutut ihmiset saavat sydämmellisen vastaanoton. Melko rauhallinen rotu kotioloissa, mutta viettiä piisaa! Ikävän paljon on alkanut esiintymään arkoja yksilöitä, mutta toivottavasti ei yleisty sen enempää.
Ulkonäkö on toki myös asia johon kiinnittyy huomio väkisinkin. Sulava, ei liioiteltu kroppa. Pää on elegantti, korvat tuovat oman säväyksen päähän (nimenomaan hapsullinen versio siis). Ilme on niin upea, samaan aikaan mystinen, ystävällinen ja arvioiva. Katse tuntuu pureutuvan sisimpään asti. Ei voi muuta sanoa kuin että kaunis!
 |
| Nadira, upea 8kk ikäinen Venäjän tuonti ♥ Kuva: Sanna Varis |
Mitäpä tähän nyt voisi sanoa? Afgaani on yksi suosikeistani ehdottomasti! Sellaisen vielä joskus itselleni hankin, ainoa asia mikä kauhistuttaa on turkinhoito. Mutta sekään ei mikään este ole, kunhan tässä nyt ensin "harjoitellaan" borzoiden kanssa. ;)
Afgaanin ulkonäkö on aivan mahtava! Erityisesti jos ei ole ihan hirveitä "karvahirviöitä", joilla turkki yltää sinne maahan asti. Liikkeet ovat upeat ja juoksevaa afgaania jää tuijottamaan suu auki. Ilmavasti liikkuva koira, jolla vain turkki hulmuaa. Kuitenkin pystyy juoksemaan maastossakin, vaikka turkkia onkin jonkin verran. Enemmänkin toivoisin gaaneja kisoissa näkeväni, mutta kovasti tuntuvat painottuvan näyttelyiden puolelle.
Luonne on ihana, tyypillinen vinttikoira. Terveys on käsittääkseni myös ihan ok. Ikäväkseni olen todennut että afgaanipiirit osaavat olla melko riitaisatkin, mutta toisaalta, missäpä riitoja ei olisi? Olenhan kokenut ihan whippeteissäkin tuota samaa nahistelua ihmisten kesken.
 |
| Safir, yksi upeimmista slougheista mitä olen tavannut. ♥ Samalla pieni mainostus ;) Kuva: Susanna Korpela |
Melko uusi tuttavuus mulle. Tuulenkoirissa seurasin paljonkin Alwaahid A-pentujen kasvua ihan syntymästä asti. On ollut ilo ja kunnia päästä tutustumaan rotuun myös jonkin verran ihan oikeassakin maailmassa.
Jokin miellyttää ulkonäössä paljon. Sen verran alkukantainen, ei ole jalostuksella (vielä ainakaan) pilattu liioitelluksi. Terveydestä on melko vaikea mitään sanoa, rotu sen verran harvinainen vielä Suomessa kuitenkin. Luonne on aivan ihana, tyypillinen vinttikoira.
Juostessaan aivan upea ilmestys! Kehän laidalla seurannut muutenkin upeita liikkeitä ravissakin. Jotenkin kokonaisuudessaan niin symppis rotu että vaikea mitään sen tarkemmin kirjoittaa! :) ♥
 |
| Halla Kuva: Saana Remula |
Ah, siis rotu mikä aiheuttaa monissa ihmisissä kauhistuneita ääniä. ;) Yksi suosikeistani ehdottomasti! Kaverini piti tälläinen hankkia ja eräässä Pori KV näyttelyssä kauan sitten, kävimmekin rotuun tarkemmin tutustumassa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä!
Turkki on aivan ihana, niin pehmeä! Ainoa asia mikä rodussa nyt tökkiikin, on trimmaaminen. Itse kun en trimmattavaa rotua ole koskaan omistanut, mutta toki siihen tottuu ja oppii lopulta itsekin trimmauksen tekemään.
Luonne mielyttää kovasti. Rauhallinen, melko oppivainen, kuitenkin toimeliaskin. Vaikuttavat melko kekseliäiltä ja selvästi vaatii joskus pitkää pinnaa kun bedlarin omistaa. ;) Facebook kaverin juttuja ja kuvia tullut katseltua.
Ulkonäkö on niin mahtava! Oikea susi lampaan vaatteissa ;) Hauskan näköinen höpöttäjä kaikenkaikkiaan. :D Ainoana miinuksena (trimmaamisen lisäksi) voisi varmasti sanoa terveyden, maksaongelmia kun erityisesti taitaa rodussa jonkin verran esiintyä.
 |
| Tara 7½kk Kuva: Maija Laine |
Ah, kiitos vain Maijalle kun ihastutti minut tähän rotuun. ;)
Ulkonäkö toki miellyttää kovasti, onhan suurimmaksi osaksi rotu melko solakka ja tasapainoinen. Ei ole liioiteltu, ehkä ihan plussaa kun ei löydy mitään kovin monia satoja yksilöitä Suomesta. Melko pienikokoinen, mutta se annettakoon anteeksi ;) Rotu muutoin niin mahtava!
Luonne tuntuisi olevan melko ystävällinen ja sosiaalinen. Kuitenkin terrieri, mutta ei huonossa mielessä. Terveys vaikuttaa olevan kohtalaisen hyvä, toki ns. pieni rotu kun kyseessä, on vaikea arvioida onko kuinka terve rotu sitten tilastollisesti.
Ehdottomasti voisin joskus kuvitella että brassi meillä vinttien rinnalla vipeltäisi. :)
 |
| Axl Kuva: Tiina Nikkanen |
Rotu joka miellyttää myöskin kovasti silmää. Plussaa on oikeudet kisata vinttikoirien juoksikilpailuissa.
Koko on mainio, pää ja ilme on jotakin niin upeaa. Karkeakarvainen muunnos on erityisesti mieleeni, lyhytkarvaisetkin toki ovat aivan upeita koiria! Liikkeet on kepeät.
Erityisesti punavoittoiset miellyttää silmää, vaikkakin väri on ihan toissijainen juttu.
Luonne vaikuttaa mukavalta, sellaiselta joka minulle sopii. Terveys ihan hyvä lukemani perusteella. Harrastajapiirit melko pienet, joka minulle sopii enemmän kuin hyvin. Rotua ei ole pilattu ja onneksi rotu onkin erityisesti Suomessa vielä melko harvinainen / ei niin suosittu.
 |
| Masi Kuva: Tytti Saviaro |
Upea rotu, sopiva välimuoto whippetin ja borzoin välillä. Olisin sijoittanut korkammallekin, mutta näin maastojuoksu ja näyttelyharrastajana, on ikävää kun rotu ei ole FCI:n hyväksymä eli monet riennot jää sen takia väliin. Toki osassa kilpailuissa silkkeneillä on kilpailuoikeudet ja silkkeneillä on jokavuosi myös oma erikoisnäyttelynsä.
Turkkia on sopiva määrä, kooltaan mukavasti whippetin ja borzoin välillä. Luonne hyvin samanlainen kuin omillakin roduillani. Terveystilanteesta en tarkemmin osaa mitään sanoa, mutta harrastajien puheista olen ymmärtänyt että melko terve kuitenkin.
Ehdottomasti jos ja kun FCI rodun hyväksyy, tulee mulle silkkeni! Tosin, en näe esteenä hankkia muutenkin, mutta näin nyt tällä hetkellä ainakin. Toki menisi hyvin tämänhetkisten rotujeni rinnalla, koska pystyisi sekä vipukoiden että borzoiden kanssa kuitenkin ahkerammin kiertämään kisoja ja kehiä. Katsellaan nyt, vielä ei ole hetkeen oikea aika silkkenille, mutta ehkä joskus. :)
 |
| Ani Kuva: Kati Rasku |
Rotu joka on valloittanut jo kauan sitten paikan sydämessäni. Rotu jollaisen joskus vielä haluaisin, mutta jonka hankintaa tulen harkitsemaan kauan ja yhdistelmän valitsen hyvin tarkkaan. Ehdottomasti haluaisin kokeneemman neuvoja yksilöä ja yhdistelmää valittaessa. Terveys ja luonne kun tulisi olla kohdillaan eikä ulkonäkö saisi missään nimessä olla liioiteltu!
Jos rodulla olisi terveystilanne eri, olisi mulla varmasti jo sakemanni. Ihan liikaa on pihtikinttuja, karppiselkiä, lonkkavikaisia, kyynärvikaisia, jne. Luonteissa on esiintynyt liikaa pelokkaita ja aggressiivisia yksilöitä, tosin se vika löytyy yleensä hihnan toisesta päästä. Liikaa käytetään heikkohermoisia yksilöitä jalostukseen, onhan toki kysyntä suurta ja "kasvattajilla" paistaa rahankuvat silmissä. Mieluiten hankkisinkin peruskoulutetun, terveen ja tervepäisen aikuisen, nuoren koiran.
