Esittelyssä: Daria

Noniin, saadaan esittelytkin valmiiksi kun viimistä viedään!

Zatravin Daria eli tutummin Daria

kasvattajan luona

Daria on myös koira jota ei pitänyt tulla. Oltiin Pian kanssa yhteyksissä, iski epätoivoa ja olin valmis koko jutun unohtamaan, ihan vaan kyydin puuttumisen takia. No kuinkas ollakkaan että yksi silloin vielä puolituttu lähti hakemaan pentua ja pääsin hänen kyydillä katsomaan tyttöä. Olin aivan myyty ja kamera lauloi. Tehtiin sopimukset ja jätin kuitenkin tytön vielä sinne odottamaan.
Sitten iski paniikki: mistä kyyti että pääsee Darian hakemaan? No kaveri sitten pelasti ja kertoi että hän voi lähteä kuskaamaan. Niin sitä sitten yhtenä aamuna lähdettiin, mukana kaverin seropi ja Lara.

Larahan pääsi tutustumaan pentuihin aidan läpi ja Dariaan myös silloin kun kasvattaja piti sylissä. Ei mitään ongelmaa, ei ärähdystä ja Lara oli sitä mieltä että onkin tylsiä otuksia. Kovasti Daria olisi halunnut takas pentutarhaan mennä ja Oiva-veli olisi meidän mukaan lähtenyt. :)
Kotimatka pääsi viimein alkamaan haikeissa tunnelmissa, olihan Daria kasvattajan suosikkityttö.
Matkalla Daria kiljui ja halusi takapenkille Laran viereen, kuitenkin lopulta nukahti syliini.

Daria ja Oiva

Kasvattajan luona viimeistä kertaa, kasvattaja halusi yhteiskuvan minusta ja Dariasta

kotimatkalla pysättiin syömään

Alusta asti Daria otti paljon mallia ja tukea Larasta. Vähän jännitin miten suhtautuu taajaman vilinään ja erityisesti autoihin, mutta eipä toinen pelännyt yhtään! Toinen menee reippaana Laran perässä ja edes rappukäytävä+hissi ei pelottanut yhtään! Lara ottikin heti tytön hienosti vastaan ja oli kovin ihastunut pikkuiseen pirpanaan. :) Välillä vaan pestiin silmät, välillä usutettiin leikkimään ja loppuaika nukuttiin lähekkäin.

"Äitii, mä haluun sänkyyn!"

10vko

Laran kanssa ensimmäinen poseeraus

Ensimmäinen tapaaminen Unnan ja Adon kanssa oli hirmu pelottava

 Daria oli aluksi hyvin herkkä, huutoa piisasi heti kun joku hipaisi ulkona,tms. Aluksihan tyttö ei uskaltanut oikeastaan leikkiä muiden kanssa, mutta nykyään ei todellakaan sitä ongelmaa enään ole! Pikkuhiljaa uskallettiin alkaa leikkimään Unnan ja Adon kanssa, Lara oli ihan liian raju tytön mieleen. Dariasta tuli meidän koirien oma hoidokki jota täytyy pestä ja hoitaa. :)
Tuhoja ei pahemmin ole aikaiseksi saanut.

Viettiä tytöllä on vieheeseen ja pari kertaa onkin hienosti juossut harkoissa suoran. Kiihdytyskisoissakin vauhtia oli yli 30km/h ja sijoitus 3/4! Tänä vuonna päästääkin kunnolla kisaamaan ja Oulun seudun maastokisat olisi tarkoitus olla se mistä ura korkataan, ikää kun juuri ja juuri tarpeeksi sinne. :)

Näyttelyt on kuitenkin myös harrastuksena. Takana on nyt kaksi pentuluokkaa ja yksi junioriluokka. Tampereen erkkarista PEK3 ja Helsingin pentunäyttelystä PEK2 KP. Junnu-ura aloitettiinkin sitten Turun KV näyttelystä ja hienosti tiukalta tuomarilta tuli se ERI ilman sijoitusta!
Seuraavaksi suunnataan 1½vko päästä Tallinnaan, sitten maaliskuussa Kaarinaan ja Norjaan, jne.

Mätsäreitäkin ollaan kierretty, kaikista saatu punainen nauha ja yhdestä ei sijoitusta. Muuten siis PUN3, PUN4 ja PUN2 eli 4 mätsäriä takana.

Aivan, voisi tietenkin jotakin virallistakin tietoa kirjoittaa!
Eli kasvattaja on Pia Söderholm joka myös tytön omistaa, Daria on siis sijoituksessa. Isä on suomalainen FI MVA Rajalinjan Keikari "Reiska" ja emä venäläinen FIN & EE & LV MVA Ametistovaya Svora Yashma "Irina".
Sisaruksista löytyy kaksi veljeä eli Zatravin Dmitry "Oiva" ja Delov "Delo", siskoja on kolme eli Dina "Dora", Dasha "Kira" ja Denja "Dooris".

Sitten vielä kuvia, sitähän tämä postaus nyt melkein on muutenkin ollut. ;)

5kk

6½kk

7kk

8kk

11 päivää

Niin ne päivät vaan hupenee! :)

Koukku, Ado ja Lara valmiina lenkille!

Mietteitä kasvattamisesta ja vähän muustakin

Pippa

On tullut viime päivät tutkittua jalostustietojärjestelmää, luettua englantilaisia kasvattajien sivuja, jne. Pohdittu siis yleisesti ottaen kaikenlaista koiriin liittyvää. Ehkä ei vähiten siksi, että tarkoitus olisi Suomeen tuoda yhteistyöllä whippet uros.

Pentueita on taas paljon suunnitteilla, toki sitten eriasia onkin moniko niistä toteutuu oikeasti. Ainahan esimerkiksi omien rotujeni pentupalstat on kuhisseet kymmeniä suunnitelmia, astutuksia, jne. Ehkä nyt on tullut kiinnitettyä enemmän asioihin huomiota kun itsekin työntänyt jalkansa ovenväliin kasvatushommissa. Löytyykö tosiaan kaikille pennuille sitten hyvä koti? Kuinka paljon oikeasti niitä pentuja jääkään kasvattajille käsiin?
Viime vuonna borzoita rekisteröitiin 74 pentuetta ja pentueita oli näinikään 14. Määrällisesti tuntuu pieneltä, kyllähän toista rotuani eli whippettiä rekisteröitiin viime vuonna 32 pentueellista eli 192 pentua! (poistin listauksesta 3 pentuetta/15 pentua jotka syntyneet 2010 mutta rekattu 2011)

Whippet toki on sellainen rotu että on varmasti helpompi saada kaupaksi kuin borzoita. Kuinka moni mieluummin ottaa sen lyhytkarvaisen 51cm whippet uroksen kuin pitkäturkkisen 86cm borzoiuroksen? Aika moni...

Kujo



Unna

Whippet on kooltaan hyvin kompakti, hyvin laumasosiaalinen ja luonne muutenkin hyvin ihana ja perhekoiraksikin oikein soveltuva. Terveys melko hyvä moneen muuhun rotuun verrattuna. Whippetillä on se hiven edes miellyttämishalua ja on hyvin avoin. Soveltuu erilaisiin harrastuksiin oikein mainiosti kunhan vaan motivaatiota löytyy. Ja useinhan niitä vipukoitakin laumassa on sitten enemmän kuin yksi. ;) Turkinhoito on vaivatonta, pukeminen ehkä muutamia kauhistuttaa.

Borzoi taas on paljon etäisempi ja viileämpi luonteeltaan, kooltaan iso ja erityisesti urokset kun ihan helposti saavuttaa sen 86cm korkeuden. Myös melko terve rotu. Luonteeltaan kuitenkin hyvinkin rauhallinen. Silti tuntuu että moni kuvittelee borzoinkin olevan hyvinkin aggressiivinen rotu joka tappaa kaikki itseään pienemmät. Vanhat koirakirjat ainakaan eivät auta poistamaan tuota kuvaa. Tuttavahan on muuttanut nyt täysin käsityksensä borzoista tavattuaan Laran.
Turkki on helppohoitoinen, mutta vaatii silti enemmän kuin esimerkiksi juurikin whippet. Borzoikin sopii useaan harrastukseen mutta vaatii vielä enemmän motivointia kuin whippet, miellyttämishalua kun ei pahemminkaan ole.

Ja huom, nuo ovat yleistyksiä. Yksilöerojakin toki on paljon.

Irina, Dora ja Daria

Mutta kuten Heidi H. totesi, punainen lanka borzoin (ja kaikkien muidenkin rotujen) kasvatuksessa on se, että kasvattaa itselleen. Jos joku muukin pennuista pitää, on se vain plussaa,
Olen hyvin iloinen että ensimmäisestä pentueestani löytyi 8 perhettä joita pennut miellytti niin paljon että pennulle tarjosivat kodin. Unna nyt jäi äidille kuten pitikin. Ado taas jäi kun ei sopivaa kotia löytänyt (harrastavaa, jne).
Olen myös Laran ja Kapun pentuetta suunnittelemassa koska haluan siitä yhdistelmästä pennun ja minä siitä pidän. Positiivista toki on että jo näin reilu vuosi etukäteen, on tiedossa 5-6 melko varmaa kiinnostunutta.
Mutta, minä kasvatan itselleni ja teen yhdistelmiä joista itse voisin pennun ottaa. Plussaa on jos joku muukin siitä tykkää.

Miksi kuitenkin sitten tulee aina mietittyä mitä muut sanovat tästä yhdistelmästä? Ehkä olen niin heikko luonne että en osaa netissä julkisesti hehkuttaa kuinka nyt ihan oikeesti on niin herkullinen yhdistelmä tai voi kun tämä mun koirani on upea. Kaikki kehuni kun tunnutaan vetävän itsekkääksi puheeksi ja oikeasti koirani/yhdistelmä on ihan paska.
Olenkin nyt yrittänyt tästä tavasta päästä eroon. Mulla on kaikki koirat todella upeita ja sekä ensimmäinen että tuleva yhdistelmäkin on mielestäni ihan huippuja. Ei, täydellisiä ne ei ole mutta täydellistä koiraahan ei ole olemassakaan, koiraa missä ei olisi ainuttakaan virhettä.

Olen jo arvostelua saanut kuulla kun käytän Laralle urosta jolta puuttuu yksi hammas. Mitä sitten? Kapu on mielestäni kaikin puolin muuten upea ja täydentävät Laran kanssa täysin toisiaan.

Lara

Sitten Se Suuri Asia eli sukusiitosprosentit. Monet vetävät linjan että ss% on OLTAVA 0%. Ymmärrän sen ja se kantahan mullakin on ollut. Kuitenkin, kuinka kannattavaa pitkällä tähtäimellä on se totaalinen nollatoleranssi? Kuinka pitkälle pystytään menemään ennen kuin tulee stoppi? Ehkä tämäkin on oman mielenrauhan säilyttämistä puhua tästä, eihän mullakaan 0% pentuetta ole.
Berry-pentueen ss% on 1,19. Tulevan pentueen ss% on 0,64.
Omien koirien ss% kun katselen, on niillä seuraavanlaiset:

Marosnaje Anastasija Ljuba 0,00
Zatravin Daria 0,57
Kiikurin Nekku 5,33
Roberta's Kardemumma ja Konnankoukku 0,68
Rokinet's Blueberry ja Sea-Buckthorn 1,19

Nuo on siis 8 sukupolven mukaan ja suvusta kaikilla tiedossa yli 50%. Mielestäni kenelläkään noista ei liian suuri ole, Netalla nyt suurin.
Yleensähän rajana pidetään sitä serkusparitusta joka on vielä ok.
Entäs sitten yksi yhdistelmä missä uros on alle vuoden ja kyseessä sisaruspuolet? Ei en ymmärrä, mutta asiahan mulle ei mitenkään kuulukaan.

Olenkin miettinyt että jos Beania käyttäisin nyt vaikkapa Unnalle joskus, millainen kivitys siitä syntyisi? ss% kun olisi 7 sukupolven mukaan alle 3%. Kuitenkin, kuinka suuri ero olisikin jos käyttäisinkin Unnan pennulle tuota poikaa? Tai pennun pennulle? No aika näyttää mitä tuleman pitää, tässä nyt on aikaa vielä vaikka kuinka ja kummatkin kun vielä aivan pentuja.
Olenkin todennut että en tule koskaan ketään pojistani antamaan astutukseen 3-4 kertaa enempää.

Bean
(C) Merike

Toinen mistä tiedän että eräät harrastajat ja kasvattajat puhuvat selkäni takia, on narttujeni ikä. Kira oli reilu 2v saadessaan pennut, Lara tulee olemaan reilun 3v. Monien mielestä molemmatkin liian nuoria, mutta mielestäni on hyvin koirakohtaista minkä ikäistä voi jalostukseen käyttää. Itse kai jokainen tuntee koiransa parhaiten? Ja kyllähän  mulla Kirankin kohdalla oli ajatus että katson kun pennut ovat 2-3v että millaisia niistä kehittyy ja astutanko vielä uudestaan vai en. Tällöin Kira kun olisi kuitenkin 4-5v ja mielelläni en sitä vanhempaa narttua enään astuttaisikaan.

Mutta, nämä nyt taas oli tälläisiä puolinukuksia kirjoitettuja juttuja, ei osoitettu erikseen kenellekään ja nämähän ovatkin sitten vain MINUN mielipiteitäni ja mietteitäni. Ei muiden tarvitsekaan olla samaa mieltä.

Esittelyssä: Ado

Rokinet's Sea-Buckthorn eli tuttavallisemmin Ado

juuri syntyneenä

Ado on siis myös oma kasvattini, yhteisomistuksessa äitini kanssa. Poika joka valloitti sydämen ja useampiakin. Poika jonka ei pitänyt kotiin jäädä aluksi lainkaan...

Ado oli ensimmäinen joka syntyi, syntyessään hienon tummanruskea (jonka toki tiesin vaalenevan fawniksi) jolla selässä musta viiru. Oikein hyvänkokoinen kaiken kaikkiaan.
Selvyydeksi siis vielä että isänä FI MVA Miyessa Aslanthelion "Aslan" ja emänä Roberta's Kardemumma "Kira". Adolla on 4 veljeä ja 5 siskoa. Syntynyt 23.2.2011

Etsin hyvin innokkaasti pojalle kotia, ajatuksena vaikka sijoitus tai yhteistyö. Tuntui että tuossa pojassa on sitä jotakin. Uskomatonta kyllä, poika jonka uskoin ekana kodin saavan, lopulta ei tuntunut sitä mistään löytävän. Kyselyitä tuli, mutta joko kysyttiin vain hintaa ja siinä kaikki, kysyttiin kotikoiraksi ja yksi oli ihminen jonka koirienpito hyvin epämääräistä (koirat pelokkaita, jne esim. äkkinäisissä liikkeissä).

Samaan aikaan kun kotia etsin, oli Ado aivan selvästi sitä mieltä että tämä on jo mun kotini, ei hän mitään muuta tarvii. Poikien pallukkatilannetta tutkaillessa kotona, oli Ado toinen niistä jolla molemmat tunsin laskeutuneet. Myöhemmin sitten ell. myös tämän vahvisti. Ado hurmasi meidät kaikki yksi kerrallaan ja koko olemuksesta näki "Mää en lähre mihinkään, nih!" :) Unnan kanssa olivat alusta alkaen se "pahapari".

hurmuripoika 4vko

No niinhän siinä lopulta kävi että salakavalasti poika jäi jalkoihin pyörimään. En nyt oikeastaan tiedä oliko kenelläkään meistä suurempaa haluakaan luovuttaa hurmuria minnekkään. ;)
Kutsumanimi "Ado" tuli ensin työnimeksi mutta jäi sitten pojalle pysyvästi. Ado on lyhenne adoniksesta. Virallinen nimi Sea-Buckthorn eli Tyrni taas tuli osittain tuosta väristä. No eipä poika oranssi ole mutta marjanimistä parhaiten sopi. ;)

Ado on aina ollut paljon Unnan perään, pahimmillaan Unnan ollessa poissa onkin sitten mm. tietokoneen hiiri ja näppäimistö kokenut kovia. Melkoinen itkuiikka poika on myös, jos jokin asia kaivelee niin sen kyllä kuulee. Jos poika haluaa syliin, ulos, huomiota, ruokaa, jne on vinkuminen hyvin tehokasta.
Kuitenkin melko rohkea poika on, ei pelkää oikeastaan mitään muuta kuin nyt tämän mörköiän järkytyksiä (lenkillä postilaatikko, roskis, grillin luona vaaniva "mörkö", minä hihnan toisessa päässä huppu päässäni...) jotka ikään oikeastaan kuuluukin. Kaikkien kaveri poika kyllä on! Uusivuosi meni rauhallisesti ilman pelkoja ja se onkin hyvin tärkeää.
Imuri on pojan mielestä hyvin kamala kapistus.

Viettiä on vieheeseen vaikka kuinka. Hienosti poika onkin pinkonut harkoissa ja kiihdytyskisoissa jopa voitti pennut. Kuulemma kiihdytyskisoissa olikin joku pariskunta ihaillut intoa ja räjähtävää nopeutta!
Tarkoitus olisi tänä vuonna mittauttaa ja anoa kirjat niin päästään kisaamaankin kesällä. Ehkä kokeillaan joskus huvin vuoksi rataakin, eipä siellä näyttelyponilla mitään mahkuja ole mutta jos edes kerran harkoissa käytäis Turussa. :)

11vko

Näyttelyitä ollaan hiukan ehditty kiertämään, keskeneräinenhän tuo on ja villi kuin mikä! Ensimmäinen pentuluokka oli Piccolo Evento Vantaalla. Siellä hienosti poika BIS1-pentu! Seuraavana päivänä Helsinkiin pentunäyttelyyn ja nyt VSP-pentu. Tampereella SVKL:n erkkarissa PEK3.
Viralliset luokat aloitettiin Voittajasta, tuloksena EH. Turku oli seuraava ja sieltäkin EH.

Tulevaisuudessa tullaan kiertämään harrastamassa ja myös terveystutkimuksia olisi tarkoitus tehdä. Ado on kaikenkaikkiaan hyvin ihana luonteeltaan ja tykkään kyllä tuosta ulkonäöstäkin.
Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo mukanaan. :)

Vielä jokunen kuva kun en tähän tekstiä nyt paljon saanut aikaiseksi.

14½vko

12 päivää jäljellä

13 päivää jäljellä

Yleistä lätinää illan ratoksi

Daria ja Juno

Nyt on pakkaset taas ollut niissä lukemissa että whippettien ulkoilut on jäänyt vähäiselle. Borzoiden kanssa olemmekin sitten enemmän ulkoilleet.

Keskiviikkona menimme äitini asunnolle venäläisten kanssa. Sieltä kävelimme 50min matkan (n. 5km) koirapuistoon, välillä jouduin pysähtymään koska Daria aristeli jalkojaan. Syykin löytyi äkkiä, hirveät jäise lumipaakut jaloissa. :( Niitä saikin vähän väliä irrotella, tottakai kun tyttö kiersi lumihangissa. Lara olikin fiksu ja suosi aurattuja teitä. ;)

Tito, Minttu ja Lara

Koirapuistossa tytöt sai juosta ja painia n. 10min keskenään ennen kuin kaksi vanhaa koulukaveriani tuli. Laralle laitoin aluksi kuonokopan, ihan varoiksi koska mukana oli pieni saksanpaimenkoiran pentu.
Lopulta kuitenkin otin kopan pois, tyttöhän käyttäytyi oikein hienosti!
Daria oli melkoisen järkyttynyt; kultsu+seropi+sakemanni kun oli aivan väärän rotuisia. ;)
Kotiin sitten vielä käveltiin. Tytöt nukkuivatkin pitkään seuraavaan päivään tuon reissun jälkeen.

Torstaina palasimme takaisin Tuorsniemeen. Tällä kertaa lähdin Netan, Kiran ja Unnan kanssa pienelle (n.20-30min) lenkille. Netta saikin koko ajan olla vapaana ja hienosti vanhus innostui oikein juoksemaankin! Sen jälkeen kävin pellolla jossa Kira veti vain pienen spurtin ja äkkiä pihaan. Koukkukin pääsi käymään pellolla muttei innostunut juoksemaan. Lara vetikin sitten raskaassa lumessa kunnon lenkin ennen kuin halusi takaisin pihaan.

Eilen aamulla juoksutin kaikki koirat pihassa, pakko oli whippetit takittaa toki kun pakkasta -10.
Päästin Netan ja Unnan samaan aikaan, tosin kumpikaan ei paljon juossut. Kira ja Ado juoksivatkin sitten yhdessä vaikka kuinka, itseasiassa hyvin, hyvin ylipainoinen Kira pursuaa virtaa ja vetää ihan 6-0 Adon ohi! Koukku pääsi Laran kanssa ja Daria sitten yksinään. Lisäilen tähän samalla jokusia kuvia.

Iltapäivällä sitten huristin Harmaalinnaan, hiukan mukavampi vain nyt mennä autolla kuin kävellen. Borzoit takakontissa. Treffasimme aivan ihanan Susa-borzoin (Rainmaker Lize In Wonderland). Lisäksi mukana oli pieni kääpiösekoitus Cindy. Myöhemmin puistoon tuli vielä irlanninsetteri narttu jolla ikää 8kk. 40min tuli puistossa hytistyä, kuvia en ottanut koskapa oli jo hämärää.

Huomasimme myös Satun kanssa kuinka tuossa kolmen borzoin laumassa näkyi saalistuskäyttäytyminen. Setteriä jahdattiin ja yleensä joko Lara tai Susa "pysäytti" koiran jonka jälkeen kaikki kokoontuivat ympärille. Puremista,tms ei ollut mutta kyllähän tuosta sama tuli mieleen kuin sudenmetsästysvideoistakin. Ja se yhteistyö kun vaihdettiin paikkoja vauhdissa!

Nyt olisi vielä kaksi viikkoa odotettavaa että päästään Tallinnaan! Sitä odotetaan jo suurella innolla. Katsellaan nyt täytyykö vielä varata yksi ylimääräinen paikka paluumatkalle koiralle, riippuu paljon saanko nyt järjestettyä varmaksi sen yhteistyökodin...

Otin yhteyttä nyt myös koirahierojaan, josko saisi nyt ainakin Koukun (jolla varmasti jumeja), Laran ja Netan hierottua.
Niin ja Larakin ilmoitettu talvimaastoihin Mustialaan!

Yritän päästä taas jatkamaan esittelyjäkin, seuraavaksi olisikin siis vuorossa Ado.