A) Miksi täytyy sen Mustin kanssa jäädä seisomaan paikalleen jos näkee että vastaan tulen koiralauman (joista Tira rähjää) ja vaunujen kanssa. Usein vielä jämähdetään siihen keskelle tietä. Ja usein vielä kuuluu kuinka omistaja toteaa "Tämä ei suostu/halua liikkua", "Tämä haluaa jäädä katselemaan" tms.
Eilen viimeksi jouduin kolmen koirani ja vaunujen kanssa kiertämään autotien kautta kun nainen jäi jonkun mikälie rotikkasekoituksen kanssa seisomaan keskelle kävelytietä. Jos ei sen koiran kanssa voinut millään kulkea eteenpäin (jolloin tilanne olisi äkkiä ohi), niin olisivat nyt edes väistäneet sivuun kun tilaa oli.
Sitten eräs kohtaaminen kun vanhempi rouva jäi pienen koiransa kanssa paikalleen "Riki haluaa katsella eikä suostu liikkumaan". Mieli teki kyllä todeta "Eiköhän se max 5kg piski siitä liiku kun vaan edes yrität, mulla on tässä vaunut ja yhteensä n.75kg koiraa että...".
B) Toinen ilmiö mitä en vaan millään ymmärrä. Jos iso koira tulee nätisti hihnassa jolkotellen vastaan, miksi ihmeessä täytyy nostaa se "Fifi" syliin? Mullakaan ei venakot edes kiinnitä mitenkään huomiota, vilkaista voivat mutta siinä kaikki. Ja ei, en ole päästämässä koiriani kenenkään vieraan koiran luo.
Muutenkin se syliin nostaminen on niin väärä tapa toimia. Moni koira kiihtyy siitä ja alkaa hyppimään päin, näykkimään, tms. (esim. irtokoira) Sitten porataan lehdissä kuinka "tappajakoira" kaatoi omistajan ja sekä koira että omistaja saivat vammoja.
Itse menisin kyllä väliin jos aggressiivinen irtokoira lähelle tulee. Missään vaiheessa en alkaisi syliin silti nostamaan (siis jos mun koirat olis pienempiä, ei mitään 73cm/30kg tee muutenkaan mieli turhaan syliin nostaa :D ). Toki tilanne ym aina voi muuttaa mielipidettä mutta näin ajattelen ainakin nyt.
C) Miten vaikeaa on hallita niitä pieniä koiria? Ei ole uusi juttu nähdä kuinka omistaja yrittää pysyä pystyssä kun berni, labbis, sakemanni, doggi, tms kiskoo hihnassa.
Mutta täällä olen nyt kiinnittänyt huomiota kuinka paljon ihmisillä on ongelmia juurikin niiden pienten koirien kanssa.
Eräs nainen menee ihan kääpiömäyräkoiransa armoilla, koira kiskoo ja omistaja näyttää tekevän töitä että hallitsee tämän.
Sitten tämä mukava episodi syksyllä kun olin vielä raskaana. Olin Tiran ja borzoiden kanssa lenkillä, kaikki asiallisesti normihihnoissa. Kotitalomme kohdalla kuulen kuinka nainen huutaa ja näen että tipsu uros juoksee meitä kohti, flexi raahautuen perässä. (Tipsu aikaisemmin jo säntäili flexissä ja räyhäsi) Daria ja Tira istuivat kauhuissaan niin pitkällä kuin hihnat riitti. Tipsu otti kohteeksi Laran (jolla on huonoja kokemuksia irtokoirista ja useista pikkukoirista) joka yritti puolustautua tipsun juostessa jaloissa, haukkuessa ja napsiessa. Minun oli pakko nostaa Laran etupäätä ylemmäs ettei saanut napattua kiinni tipsusta. Tipsun omistaja ei meinaa millään saada koiraa kiinni ja minä pyörin tipsun ja Laran kanssa. Kiroten koko ajan ja kerran kun kunnolla karjaisin niin omistaja sai tipsun kiinni ja me suuntasimme tyttöjen kanssa suoraan sisälle ja rappuset ylös.
Kotona lyyhistyin eteiseen polvilleni, koko keho tärisi ja aloin itkemään.
Päässä risteili monenlaiset kysymykset.
"Entä jos olisin kaatunut ja vauvalle sattunut jotain?", "Entä jos Lara olisi napannut tipsuun kiinni?" (se kun ei paljon vaadi että henki menee, tosin puolustusta olisi ollut mutta kyllä siitäkin olisi hyvät otsikot saanut lehteen kuinka tappajakoira tappoi rakastetun perheenjäsenen), "Olisinko voinut tehdä jotain toisin että tilanteelta olisi vältytty?"
Aloin jopa pohtimaan oliko syy minun. Nyt olen kerran keittiön ikkunasta nähnyt kuinka tämä sama koira on juossut flexi perässään. Omistaja ei vain tunnu hallitsevan...
Lopulta rauhoituin ja tajusin kuinka onnellisia oltiin kun kaikki säästyttiin vammoilta. Tai no minulla oli nilkka kipeänä kun sen siinä rytäkässä taitoin. Sisälle tullessahan kaikki kolme koiraa olivat selvästi säikähtäneitä. Lara oli kovin hellyydenkipeä, tökki kuonollaan, heilutti hieman häntäänsä ym mitä yleensä tekee aina silloin kun tietää tehneensä jotain väärin.
D) Sitten vielä yksi mikä laittaa välillä ihmetyttämään. Ymmärrän kyllä jos pelkää koiria. Mutta kieltämättä en ymmärrä kun koiran kohdatessaan joko vaihdetaan äkkiä suuntaa tai kierretään jostain kaukaa. Tämän jälkimmäisen todistin kun kaverin kanssa lenkillä oltiin. (3 borzoita ja 1 pieni seropi) Kuljettiin peräkkäin ja mullakin koirat todella lyhyellä hihnalla jolkottelemassa. Lähestulkoon koko tien leveys oli käytössä mutta nainen päätti kiertää parkkipaikan kautta.
Ja jatketaas vielä sen verran että en todellakaan ole täydellinen kanssaulkoilija. Tira on remmirähjä joten ollaan varmasti myös tosi ärsyttäviä. Mutta itse pyrin aina pääsemään äkkiä pois siitä tilanteesta eli ei muuta kuin eteenpäin vaan.
Mutta näihin ajatuksiin. Pahoittelen sekavaa tekstiä ja jo on virheitä, ei oikein pää meinaa toimia näin yöllä kun väsyttää. :) Ja painotan vielä että nämä ovat minun mielipiteitäni.
Mukavaa alkanutta kevättä!
- Marika -
2 kommenttia:
Kommentoin nyt saman tien tähän toiseenkin postaukseen: Onpas teille sattunut ikäviä lenkillä! Itseänikin ärsyttävät nuo paikallaan jäkittäjät, ja whippetneitikin on oppinut niitä varomaan (monesti ne ovat kohdalla syöksähtäneet päin). Omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että monesti ne ovat epävarmoja, ja pelkkä eteenpäin kiskominen vain vahvistaa sitä negatiivista tunnetilaa. Sen jälkeen kun edellistä koiraani purtiin, se meni lenkillä tietynlaisia koiria tavatessaan ihan lukkoon ja jos sitä veti eteenpäin niin se alkoi paniikissa rähisemään. Tästä päästiin koulutuksella eroon, mutta ennen sitä yllättävissä tilanteissa tehtiin kuten kouluttaja neuvoi ja jäätiin paikalleen.
Minustakin tuntuu, että ne pikkufifit on niitä hankalimpia otuksia. Ihmiset vissiin ajattelevat, että kun ne ovat niin pieniä ja söpöjä niin niitä ei tarvitse kouluttaa.
Ps. Kiva takki Tiralla!
Mulla on ollut pikkukoiria ja olen eri mieltä tuosta, miten toimia irtokoiran kohdalla. Jos pieni arka koira on maassa, se menee paniikkiin nopeasti lähestyvästä isosta koirasta. Se myös selkeästi herättää levottomalla käytöksellään ison mielenkiinnon. Itse olin ansassa kun koira kiersi hihnan jalkojen ympärille. Syliin nostettaessa taas joka kerta isot menettivät mielenkiinnon ja hätätapauksessa olisi jalat vapaana torpata hyökkäys. On isompi kynnys hypätä vierasta ihmistä vasten kuin jahdata maassa olevaa koiraa. Tietenkin aggressiivisen koiran kohdalla tuossa altistaa itsensä puremalle, mutta toisaalta se on paras keino saada irtokoiran omistaja vastuuseen. Se, että koiralle sattuu, ei ole lainkaan yhtä tehokasta kuin se, että ihmiselle on aiheutettu jälkiä.
Lähetä kommentti