Ajattelin jakaa tämän täälläkin. Kamalaa luettavaa, mutta totta. Linkin lopussa vielä videoklippi Yle Kioskin koirajaksoon missä puheena oli ylijalostus.
Yhden mopsin tarina
Harmillista kuinka paljon hienoja rotuja on menty pilaamaan. Cavalierien kohdalla onneksi alkaa enemmän ja enemmän olemaan kasvattajia jotka teettävät koirilleen MRI-kuvauksia (syringomyelian tutkimiseksi) ja sydänkuunteluita/ultria.
Kennelliitto on ottanut/ottamassa nyt kokeiluun jalostuskoiran kuntotestin ja pilottirotuna toimii englanninbuldoggi. Toivottavasti tästä olisi jotakin apua ja toivon että monien rotujen kohdalla aletaan panostamaan enemmänkin siihen terveyteen.
Turun näyttelyssä katselin edelläni kulkeneita englanninbuldoggeja, ihan järkyttävää katseltavaa...
Sitten ihmiset vain ihastelee kuinka söpöä on kun koira röhkii, pitää lelua suussaan nukkuessaan, nukkuu istuvassa asennossa jne. Kaikki mikä kertoo että kaikki ei ole ok.
Onko oikeutettua kasvattaa tällaisia rotuja?
Enkä väitä että lyttykuonot on ainoat ongelmalliset. Onhan sakemannien luusto, cavalierien syringo, chow chown suorat takakulmat, mäyräkoirien pitkät selät jne ongelmia.
Onko tärkeintä että koira on ulkomuodoltaan näyttelyissä menestyvä? Mihin unohtui se terveys ja kyky elämään normaalia koiranelämää? Ei minun mielestäni ole normaalia että koira ei voi ympäri vuoden liikkua ilman että saa mahdollisesti kohtauksen tms. En minä ainakaan pystyisi elämään koiran kanssa jolla on "rotutyypillinen piirre" minkä takia esimerkiksi kesällä voi taju lähteä.
Tällaisia juttuja kun lukee niin saa olla kiitollinen omien rotujen terveydestä. Toki näissäkin sairauksia on, missäpä rodussa ei. Mutta meillä kaikki koirat saavat juosta niin paljon kuin haluavat, ainoa "pelko" on jos tulee murtumia tms kun vauhtia on ja paljon. (Tai no valehtelen, Netta nykyään lähinnä kaivaa kuoppia ja juoksee sitten sisälle, mutta ikääkin on 13v)
Ja lisättäköön vielä että erään kasvattajan ranskanbuldoggeja ihailen (liikkuvat paljon ja ovat mm. vaelluksella mukana) ja edesmenneellä tädillänikin oli aivan ihana mopsi aikoinaan. Cavalier on rotu mikä on aina lähellä sydäntäni, meillä Heidi kuoli sydämenvajaatoiminnan takia. Vielä joskus cavalier tulee silti.
sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
lauantai 25. huhtikuuta 2015
Ronjan kuulumisia
Osa ainakin varmaan muistaa meillä olleen whippet Ronjan.
Ronja on siis virallisesti Täysikuun Rakkaustarina. Whippet joka ei laumassa kyennyt elämään. Koira jolla oli selkeästi luonteen kanssa ongelmia, mutta ihmisiä kohtaan oli kuitenkin todella ihana.
Ronja muutti uuteen kotiinsa vuonna 2011. Elämäni yksi raskaimmista päivistä. Edelleen muistan kuinka romahdin eteiseen itkemään kun Ronja ja uusi omistaja ovesta meni, itkuisin silmin katsoin ikkunasta kun Ronja lähti.
Ronja asuu Laukaassa nykyään. Voi hyvin ja elää onnellista whippetin elämää. Kuvia näen tytöstä aina välillä. Ikävä on edelleen, mutta parempi näin. Ronjalla on hyvä olla ja se on tärkeintä. 6.5. neiti täyttääkin jo 8 vuotta.
Etukäteen jo onnea rakkaalle! Haluaisin joskus neitoa päästä kyllä tapaamaan vielä.
Ohessa vielä kuvakollaasi Ronjasta nykyisessä kodissaan.
Ronja on siis virallisesti Täysikuun Rakkaustarina. Whippet joka ei laumassa kyennyt elämään. Koira jolla oli selkeästi luonteen kanssa ongelmia, mutta ihmisiä kohtaan oli kuitenkin todella ihana.
Ronja muutti uuteen kotiinsa vuonna 2011. Elämäni yksi raskaimmista päivistä. Edelleen muistan kuinka romahdin eteiseen itkemään kun Ronja ja uusi omistaja ovesta meni, itkuisin silmin katsoin ikkunasta kun Ronja lähti.
Ronja asuu Laukaassa nykyään. Voi hyvin ja elää onnellista whippetin elämää. Kuvia näen tytöstä aina välillä. Ikävä on edelleen, mutta parempi näin. Ronjalla on hyvä olla ja se on tärkeintä. 6.5. neiti täyttääkin jo 8 vuotta.
Etukäteen jo onnea rakkaalle! Haluaisin joskus neitoa päästä kyllä tapaamaan vielä.
Ohessa vielä kuvakollaasi Ronjasta nykyisessä kodissaan.
 |
| Ja tuorein, omistajan eilen lisäämä kuva |
lauantai 14. maaliskuuta 2015
Kysymys lukijoille
Esitetään taas tälläinen kysymys kuin aiemminkin. Eli...
Mitä te haluaisitte että täällä julkaisen?
Onko siis jotain erityistä mistä haluaisitte lukea?
Muutakin kuin tuloksia, ym.
Sana on vapaa! :)
Mitä te haluaisitte että täällä julkaisen?
Onko siis jotain erityistä mistä haluaisitte lukea?
Muutakin kuin tuloksia, ym.
Sana on vapaa! :)
Kuulumisia
Noniin, yöllisen avautumisen jälkeen voisi kertoa vähän mukavampia uutisiakin. :)
Aloitetaas ensin koirakohtaisesti, lähinnä kuvilla kyllä.
Netta vanhus porskuttaa edelleen hyvinvoivana. Talvella ei ulkona erityisemmin ole viihtynyt, mutta onneksi ilmat alkaa taas lämpenemään. Netta täytti joulukuussa jo 13vuotta, niin se aika vaan kuluu. Lokakuussahan tuli 6vuotta siitä kun neiti meille muutti.
Netta on ilmoitettu tälle kuulle Turkuun näyttelyyn, katsotaan nyt lähteekö mukaan vai ei, riippuen ihan aina Netasta itsestään (ettei onnut tms).
ADO
Ado on pikkuhiljaa alkanut laihtumaan, onneksi! Pitäisi yrittää kesällä viedä pitkästä aikaa näyttelyynkin, tuskin mitään huippuarvostelua tulee mutta kuitenkin. :) Ado täytti jo 4v helmikuussa.
UNNA
Unna steriloitiin samaan aikaan Kiran kanssa. Ikävä kyllä Unnalle on tuo lihoaminen sitten ollut ongelma sen jälkeen. Pikkuhiljaa alkaa laihtumista tapahtumaan ja toiveissa olisikin päästä kesällä taas näyttelyihin. Unna on niinikään nyt 4v. :)
KIRA
Kira tosiaan on myös steriloitu. Hieman meinannut olla ongelmia painon kanssa, mutta ihmeen hyvässä kunnossa silti pysynyt. Johonkin näyttelyihin pitäisi kesällä ajatella ja maastokisojakin pitäisi katsella. Maastokisoissahan neito on jo veteraani, 6v tuli ikää tammikuussa. :) Äkkiä se aika kuluu.
VILMA
Vilma steriloitiin marraskuussa yhdessä Laran kanssa. Neidillä ei paljon ole painon kanssa ongelmia ollut, neiti kyllä juoksee sen verran paljon Tiran kanssa. Vilmaa olisi tarkoitus viedä näyttelyihin tänä vuonna ja tarkoitus olisi maastoharkoissakin käydä. Neiti pitäisi mittauttaa niin saisi maastokirjat haettua. Tälle kuulle Turkuun Vilma onkin näyttelyyn ilmoitettu. Vilma täyttää huhtikuussa jo 2v.
KOUKKU
Tira täytti marraskuussa vuoden. Uudelleen koulutus pitäisi aloittaa. Kasvattaja lähetti korviin ainettakin mitä voisi kokeilla vielä, näyttelyihinkin jos joskus vaikka pääsisi käymään. :) Agility alkanut myös kovasti kiinnostamaan, mutta laitetaan ensin nyt muu koulutus kuntoon ja sitten vasta.
Lara tosiaan steriloitiin myös marraskuussa. Olisin toisaalta pentuja halunnut, mutta kun itse olin raskaana ja Laralla alkoi ikää kertyä niin parempi näin. Lara täytti siis 5v joulukuussa. Tarkoitus olisi näyttelyissä käydä tänä vuonna, ensin neito steriloinnin jälkeen pudotti kaiken karvansa ja nyt alkaa kasvaman takaisin. Laihduttaakin täytyy hieman neitokaista, steriloinnin jälkeen alkoi lihoaman.
Darian kanssa olisi haaveissa tänä vuonna myös yrittää käydä taas vähän maastokisoissa ja näyttelyissä. Korvat on onneksi pysynyt siisteinä kun oikea ruokavalio löydettiin. Massaakin hieman alkanut kertymään. Daria täyttää huhtikuussa 4v.
Ja sitten vähän omiakin kuulumisia. :)
Eli erottiin Joonaksen kanssa joten tulen kiertämään kisoja ja näyttelyitä joko yksin tai vanhempieni kanssa. Toki mukana on myös pieni koiraharrastajan alku. ;)
5.12.2014 näki päivänvalon rakas prinsessani Erin. Neiti on pääasiassa aurinkoinen hymytyttö, mutta toki tulee känkkäränkkä päiviäkin. Temperamenttiakin löytyy.
Kaikki koirat on ottaneet tosi hyvin tytön vastaan. :)
Kasvatussuunnitelmat on nyt kaikki jäissä kun narttuja on steriloitu, mutta kunhan sopiva yhdistelmä tulee, asun omakotitalossa ja rahat säästetty niin tarkoitus olisi joko whippet tai borzoi narttu hankkia. Kaikki aikanaan :)
Aloitetaas ensin koirakohtaisesti, lähinnä kuvilla kyllä.
NETTA
Netta vanhus porskuttaa edelleen hyvinvoivana. Talvella ei ulkona erityisemmin ole viihtynyt, mutta onneksi ilmat alkaa taas lämpenemään. Netta täytti joulukuussa jo 13vuotta, niin se aika vaan kuluu. Lokakuussahan tuli 6vuotta siitä kun neiti meille muutti.
Netta on ilmoitettu tälle kuulle Turkuun näyttelyyn, katsotaan nyt lähteekö mukaan vai ei, riippuen ihan aina Netasta itsestään (ettei onnut tms).
ADO
Ado on pikkuhiljaa alkanut laihtumaan, onneksi! Pitäisi yrittää kesällä viedä pitkästä aikaa näyttelyynkin, tuskin mitään huippuarvostelua tulee mutta kuitenkin. :) Ado täytti jo 4v helmikuussa.
UNNA
Unna steriloitiin samaan aikaan Kiran kanssa. Ikävä kyllä Unnalle on tuo lihoaminen sitten ollut ongelma sen jälkeen. Pikkuhiljaa alkaa laihtumista tapahtumaan ja toiveissa olisikin päästä kesällä taas näyttelyihin. Unna on niinikään nyt 4v. :)
KIRA
Kira tosiaan on myös steriloitu. Hieman meinannut olla ongelmia painon kanssa, mutta ihmeen hyvässä kunnossa silti pysynyt. Johonkin näyttelyihin pitäisi kesällä ajatella ja maastokisojakin pitäisi katsella. Maastokisoissahan neito on jo veteraani, 6v tuli ikää tammikuussa. :) Äkkiä se aika kuluu.
VILMA
Vilma steriloitiin marraskuussa yhdessä Laran kanssa. Neidillä ei paljon ole painon kanssa ongelmia ollut, neiti kyllä juoksee sen verran paljon Tiran kanssa. Vilmaa olisi tarkoitus viedä näyttelyihin tänä vuonna ja tarkoitus olisi maastoharkoissakin käydä. Neiti pitäisi mittauttaa niin saisi maastokirjat haettua. Tälle kuulle Turkuun Vilma onkin näyttelyyn ilmoitettu. Vilma täyttää huhtikuussa jo 2v.
KOUKKU
Koukku tosiaan täytti myös sen 6v, kesällä tuli 4v siitä kun poika meille muutti. Tarkoitus olisi maastokisoissa ja näyttelyissä käydä. Haaveissa olisi myös Viron puolella käydä. Terveystutkimuksia olen myös pojalle ajatellut tehdä (kuten muillekin). Agility edelleen myös kiinnostaa.
TIRA
TIRA
Tira täytti marraskuussa vuoden. Uudelleen koulutus pitäisi aloittaa. Kasvattaja lähetti korviin ainettakin mitä voisi kokeilla vielä, näyttelyihinkin jos joskus vaikka pääsisi käymään. :) Agility alkanut myös kovasti kiinnostamaan, mutta laitetaan ensin nyt muu koulutus kuntoon ja sitten vasta.
LARA
Lara tosiaan steriloitiin myös marraskuussa. Olisin toisaalta pentuja halunnut, mutta kun itse olin raskaana ja Laralla alkoi ikää kertyä niin parempi näin. Lara täytti siis 5v joulukuussa. Tarkoitus olisi näyttelyissä käydä tänä vuonna, ensin neito steriloinnin jälkeen pudotti kaiken karvansa ja nyt alkaa kasvaman takaisin. Laihduttaakin täytyy hieman neitokaista, steriloinnin jälkeen alkoi lihoaman.
DARIA
Darian kanssa olisi haaveissa tänä vuonna myös yrittää käydä taas vähän maastokisoissa ja näyttelyissä. Korvat on onneksi pysynyt siisteinä kun oikea ruokavalio löydettiin. Massaakin hieman alkanut kertymään. Daria täyttää huhtikuussa 4v.
Ja sitten vähän omiakin kuulumisia. :)
Eli erottiin Joonaksen kanssa joten tulen kiertämään kisoja ja näyttelyitä joko yksin tai vanhempieni kanssa. Toki mukana on myös pieni koiraharrastajan alku. ;)
5.12.2014 näki päivänvalon rakas prinsessani Erin. Neiti on pääasiassa aurinkoinen hymytyttö, mutta toki tulee känkkäränkkä päiviäkin. Temperamenttiakin löytyy.
Kaikki koirat on ottaneet tosi hyvin tytön vastaan. :)
Kasvatussuunnitelmat on nyt kaikki jäissä kun narttuja on steriloitu, mutta kunhan sopiva yhdistelmä tulee, asun omakotitalossa ja rahat säästetty niin tarkoitus olisi joko whippet tai borzoi narttu hankkia. Kaikki aikanaan :)
Kohtaamisia lenkillä
Päivitystauko on ollu pitkä ja ehkä järkevintä olis kertoa kuulumiset, ym mutta minun on nyt aivan pakko avautua ärsyttävistä asioista mitä lenkillä kohdannut.
A) Miksi täytyy sen Mustin kanssa jäädä seisomaan paikalleen jos näkee että vastaan tulen koiralauman (joista Tira rähjää) ja vaunujen kanssa. Usein vielä jämähdetään siihen keskelle tietä. Ja usein vielä kuuluu kuinka omistaja toteaa "Tämä ei suostu/halua liikkua", "Tämä haluaa jäädä katselemaan" tms.
Eilen viimeksi jouduin kolmen koirani ja vaunujen kanssa kiertämään autotien kautta kun nainen jäi jonkun mikälie rotikkasekoituksen kanssa seisomaan keskelle kävelytietä. Jos ei sen koiran kanssa voinut millään kulkea eteenpäin (jolloin tilanne olisi äkkiä ohi), niin olisivat nyt edes väistäneet sivuun kun tilaa oli.
Sitten eräs kohtaaminen kun vanhempi rouva jäi pienen koiransa kanssa paikalleen "Riki haluaa katsella eikä suostu liikkumaan". Mieli teki kyllä todeta "Eiköhän se max 5kg piski siitä liiku kun vaan edes yrität, mulla on tässä vaunut ja yhteensä n.75kg koiraa että...".
B) Toinen ilmiö mitä en vaan millään ymmärrä. Jos iso koira tulee nätisti hihnassa jolkotellen vastaan, miksi ihmeessä täytyy nostaa se "Fifi" syliin? Mullakaan ei venakot edes kiinnitä mitenkään huomiota, vilkaista voivat mutta siinä kaikki. Ja ei, en ole päästämässä koiriani kenenkään vieraan koiran luo.
Muutenkin se syliin nostaminen on niin väärä tapa toimia. Moni koira kiihtyy siitä ja alkaa hyppimään päin, näykkimään, tms. (esim. irtokoira) Sitten porataan lehdissä kuinka "tappajakoira" kaatoi omistajan ja sekä koira että omistaja saivat vammoja.
Itse menisin kyllä väliin jos aggressiivinen irtokoira lähelle tulee. Missään vaiheessa en alkaisi syliin silti nostamaan (siis jos mun koirat olis pienempiä, ei mitään 73cm/30kg tee muutenkaan mieli turhaan syliin nostaa :D ). Toki tilanne ym aina voi muuttaa mielipidettä mutta näin ajattelen ainakin nyt.
C) Miten vaikeaa on hallita niitä pieniä koiria? Ei ole uusi juttu nähdä kuinka omistaja yrittää pysyä pystyssä kun berni, labbis, sakemanni, doggi, tms kiskoo hihnassa.
Mutta täällä olen nyt kiinnittänyt huomiota kuinka paljon ihmisillä on ongelmia juurikin niiden pienten koirien kanssa.
Eräs nainen menee ihan kääpiömäyräkoiransa armoilla, koira kiskoo ja omistaja näyttää tekevän töitä että hallitsee tämän.
Sitten tämä mukava episodi syksyllä kun olin vielä raskaana. Olin Tiran ja borzoiden kanssa lenkillä, kaikki asiallisesti normihihnoissa. Kotitalomme kohdalla kuulen kuinka nainen huutaa ja näen että tipsu uros juoksee meitä kohti, flexi raahautuen perässä. (Tipsu aikaisemmin jo säntäili flexissä ja räyhäsi) Daria ja Tira istuivat kauhuissaan niin pitkällä kuin hihnat riitti. Tipsu otti kohteeksi Laran (jolla on huonoja kokemuksia irtokoirista ja useista pikkukoirista) joka yritti puolustautua tipsun juostessa jaloissa, haukkuessa ja napsiessa. Minun oli pakko nostaa Laran etupäätä ylemmäs ettei saanut napattua kiinni tipsusta. Tipsun omistaja ei meinaa millään saada koiraa kiinni ja minä pyörin tipsun ja Laran kanssa. Kiroten koko ajan ja kerran kun kunnolla karjaisin niin omistaja sai tipsun kiinni ja me suuntasimme tyttöjen kanssa suoraan sisälle ja rappuset ylös.
Kotona lyyhistyin eteiseen polvilleni, koko keho tärisi ja aloin itkemään.
Päässä risteili monenlaiset kysymykset.
"Entä jos olisin kaatunut ja vauvalle sattunut jotain?", "Entä jos Lara olisi napannut tipsuun kiinni?" (se kun ei paljon vaadi että henki menee, tosin puolustusta olisi ollut mutta kyllä siitäkin olisi hyvät otsikot saanut lehteen kuinka tappajakoira tappoi rakastetun perheenjäsenen), "Olisinko voinut tehdä jotain toisin että tilanteelta olisi vältytty?"
Aloin jopa pohtimaan oliko syy minun. Nyt olen kerran keittiön ikkunasta nähnyt kuinka tämä sama koira on juossut flexi perässään. Omistaja ei vain tunnu hallitsevan...
Lopulta rauhoituin ja tajusin kuinka onnellisia oltiin kun kaikki säästyttiin vammoilta. Tai no minulla oli nilkka kipeänä kun sen siinä rytäkässä taitoin. Sisälle tullessahan kaikki kolme koiraa olivat selvästi säikähtäneitä. Lara oli kovin hellyydenkipeä, tökki kuonollaan, heilutti hieman häntäänsä ym mitä yleensä tekee aina silloin kun tietää tehneensä jotain väärin.
D) Sitten vielä yksi mikä laittaa välillä ihmetyttämään. Ymmärrän kyllä jos pelkää koiria. Mutta kieltämättä en ymmärrä kun koiran kohdatessaan joko vaihdetaan äkkiä suuntaa tai kierretään jostain kaukaa. Tämän jälkimmäisen todistin kun kaverin kanssa lenkillä oltiin. (3 borzoita ja 1 pieni seropi) Kuljettiin peräkkäin ja mullakin koirat todella lyhyellä hihnalla jolkottelemassa. Lähestulkoon koko tien leveys oli käytössä mutta nainen päätti kiertää parkkipaikan kautta.
Ja jatketaas vielä sen verran että en todellakaan ole täydellinen kanssaulkoilija. Tira on remmirähjä joten ollaan varmasti myös tosi ärsyttäviä. Mutta itse pyrin aina pääsemään äkkiä pois siitä tilanteesta eli ei muuta kuin eteenpäin vaan.
Mutta näihin ajatuksiin. Pahoittelen sekavaa tekstiä ja jo on virheitä, ei oikein pää meinaa toimia näin yöllä kun väsyttää. :) Ja painotan vielä että nämä ovat minun mielipiteitäni.
Mukavaa alkanutta kevättä!
- Marika -
A) Miksi täytyy sen Mustin kanssa jäädä seisomaan paikalleen jos näkee että vastaan tulen koiralauman (joista Tira rähjää) ja vaunujen kanssa. Usein vielä jämähdetään siihen keskelle tietä. Ja usein vielä kuuluu kuinka omistaja toteaa "Tämä ei suostu/halua liikkua", "Tämä haluaa jäädä katselemaan" tms.
Eilen viimeksi jouduin kolmen koirani ja vaunujen kanssa kiertämään autotien kautta kun nainen jäi jonkun mikälie rotikkasekoituksen kanssa seisomaan keskelle kävelytietä. Jos ei sen koiran kanssa voinut millään kulkea eteenpäin (jolloin tilanne olisi äkkiä ohi), niin olisivat nyt edes väistäneet sivuun kun tilaa oli.
Sitten eräs kohtaaminen kun vanhempi rouva jäi pienen koiransa kanssa paikalleen "Riki haluaa katsella eikä suostu liikkumaan". Mieli teki kyllä todeta "Eiköhän se max 5kg piski siitä liiku kun vaan edes yrität, mulla on tässä vaunut ja yhteensä n.75kg koiraa että...".
B) Toinen ilmiö mitä en vaan millään ymmärrä. Jos iso koira tulee nätisti hihnassa jolkotellen vastaan, miksi ihmeessä täytyy nostaa se "Fifi" syliin? Mullakaan ei venakot edes kiinnitä mitenkään huomiota, vilkaista voivat mutta siinä kaikki. Ja ei, en ole päästämässä koiriani kenenkään vieraan koiran luo.
Muutenkin se syliin nostaminen on niin väärä tapa toimia. Moni koira kiihtyy siitä ja alkaa hyppimään päin, näykkimään, tms. (esim. irtokoira) Sitten porataan lehdissä kuinka "tappajakoira" kaatoi omistajan ja sekä koira että omistaja saivat vammoja.
Itse menisin kyllä väliin jos aggressiivinen irtokoira lähelle tulee. Missään vaiheessa en alkaisi syliin silti nostamaan (siis jos mun koirat olis pienempiä, ei mitään 73cm/30kg tee muutenkaan mieli turhaan syliin nostaa :D ). Toki tilanne ym aina voi muuttaa mielipidettä mutta näin ajattelen ainakin nyt.
C) Miten vaikeaa on hallita niitä pieniä koiria? Ei ole uusi juttu nähdä kuinka omistaja yrittää pysyä pystyssä kun berni, labbis, sakemanni, doggi, tms kiskoo hihnassa.
Mutta täällä olen nyt kiinnittänyt huomiota kuinka paljon ihmisillä on ongelmia juurikin niiden pienten koirien kanssa.
Eräs nainen menee ihan kääpiömäyräkoiransa armoilla, koira kiskoo ja omistaja näyttää tekevän töitä että hallitsee tämän.
Sitten tämä mukava episodi syksyllä kun olin vielä raskaana. Olin Tiran ja borzoiden kanssa lenkillä, kaikki asiallisesti normihihnoissa. Kotitalomme kohdalla kuulen kuinka nainen huutaa ja näen että tipsu uros juoksee meitä kohti, flexi raahautuen perässä. (Tipsu aikaisemmin jo säntäili flexissä ja räyhäsi) Daria ja Tira istuivat kauhuissaan niin pitkällä kuin hihnat riitti. Tipsu otti kohteeksi Laran (jolla on huonoja kokemuksia irtokoirista ja useista pikkukoirista) joka yritti puolustautua tipsun juostessa jaloissa, haukkuessa ja napsiessa. Minun oli pakko nostaa Laran etupäätä ylemmäs ettei saanut napattua kiinni tipsusta. Tipsun omistaja ei meinaa millään saada koiraa kiinni ja minä pyörin tipsun ja Laran kanssa. Kiroten koko ajan ja kerran kun kunnolla karjaisin niin omistaja sai tipsun kiinni ja me suuntasimme tyttöjen kanssa suoraan sisälle ja rappuset ylös.
Kotona lyyhistyin eteiseen polvilleni, koko keho tärisi ja aloin itkemään.
Päässä risteili monenlaiset kysymykset.
"Entä jos olisin kaatunut ja vauvalle sattunut jotain?", "Entä jos Lara olisi napannut tipsuun kiinni?" (se kun ei paljon vaadi että henki menee, tosin puolustusta olisi ollut mutta kyllä siitäkin olisi hyvät otsikot saanut lehteen kuinka tappajakoira tappoi rakastetun perheenjäsenen), "Olisinko voinut tehdä jotain toisin että tilanteelta olisi vältytty?"
Aloin jopa pohtimaan oliko syy minun. Nyt olen kerran keittiön ikkunasta nähnyt kuinka tämä sama koira on juossut flexi perässään. Omistaja ei vain tunnu hallitsevan...
Lopulta rauhoituin ja tajusin kuinka onnellisia oltiin kun kaikki säästyttiin vammoilta. Tai no minulla oli nilkka kipeänä kun sen siinä rytäkässä taitoin. Sisälle tullessahan kaikki kolme koiraa olivat selvästi säikähtäneitä. Lara oli kovin hellyydenkipeä, tökki kuonollaan, heilutti hieman häntäänsä ym mitä yleensä tekee aina silloin kun tietää tehneensä jotain väärin.
D) Sitten vielä yksi mikä laittaa välillä ihmetyttämään. Ymmärrän kyllä jos pelkää koiria. Mutta kieltämättä en ymmärrä kun koiran kohdatessaan joko vaihdetaan äkkiä suuntaa tai kierretään jostain kaukaa. Tämän jälkimmäisen todistin kun kaverin kanssa lenkillä oltiin. (3 borzoita ja 1 pieni seropi) Kuljettiin peräkkäin ja mullakin koirat todella lyhyellä hihnalla jolkottelemassa. Lähestulkoon koko tien leveys oli käytössä mutta nainen päätti kiertää parkkipaikan kautta.
Ja jatketaas vielä sen verran että en todellakaan ole täydellinen kanssaulkoilija. Tira on remmirähjä joten ollaan varmasti myös tosi ärsyttäviä. Mutta itse pyrin aina pääsemään äkkiä pois siitä tilanteesta eli ei muuta kuin eteenpäin vaan.
Mutta näihin ajatuksiin. Pahoittelen sekavaa tekstiä ja jo on virheitä, ei oikein pää meinaa toimia näin yöllä kun väsyttää. :) Ja painotan vielä että nämä ovat minun mielipiteitäni.
Mukavaa alkanutta kevättä!
- Marika -
torstai 1. toukokuuta 2014
Netan kuulumisia
En muistaakseni koskaan julkaissutkaan juttua Netan käymästä taistelusta elämänsä puolesta, viime joulukuussa. Joten jos nyt vaikka hieman kirjoittaisin juttua siitä.
Netta (Kiikurin Nekku) on siis tämä meille hieman vajaa 7v iässä tullut whippet vanhus. Netasta olen aiemmin kirjoittanut blogissa, historiaa yms. Tekstin voi lukea täältä, kuvat ikävä kyllä eivät enään näy.
Netta on siis meillä se mille sitten usein sattuu ja tapahtuu. No joulukuussa 2013 äiti soitti ja sanoi että Netta on ihan ihmeellinen. Käytiin katsomassa ja hyvin niukasti söi siinä vaiheessa ja oli melko väsynyt. Ajattelin että on vain taas huono päivä kuten usein sitä ennenkin.
No yhtenä päivänä äiti sitten itku kurkussa soitti. Netta ei pystynyt hyppäämään sohvalle tai sänkyyn enään itse ja ruokakaan ei maistu lainkaan. No minä sitten Lemmikkiaittaan varaamaan aikaa ja haimme Netan. Eläinlääkärissä todettiin että on kuumetta, verinäytteet otettiin ja ihmeteltiin. Oireet ei viitannut oikein mihinkään muuhun kuin suolistotulehdukseen. Saatiin antibiootit ja kipulääkkeet mukaan ja Netta lähti meidän mukaan sitten Kaanaaseen. Aluksi näytti että hyvin lähti lääkkeet puremaan, tuntui että ihan mukavasti siis alkoi sujumaan. Ilo oli suurta kun Netalle kelpasi hiukan ruokakin. Pian kuitenkin sain todeta että ilo oli ennenaikaista.
Eräänä iltana Netta lakkasi taas syömästä, nukkui vain, valitti, maha "supisteli" ja alkoi eritettä tulemaan emättimestä. Onneksi sain omaan eläinlääkäriin vielä yhteyden illalla ja käski seuraavana päivänä heti aamusta eläinlääkäriin mikäli uskon että pystyy odottamaan. Mikäli ei niin lähtö päivystykseen. Netta rauhoittui nukkumaan lopulta.
Seuraavana aamuna sitten eläinlääkärissä todettiin märkäinen kohtutulehdus ja sinällään paha kun ei liiemmin erittänyt ulos mitään. Ei uskallettu lähteä leikkaamaan vaan ajateltiin että katsotaan viikonlopun yli lähteekö helpottumaan antibioottien kanssa vai ei. Jos ei niin viimeinen matka suoritetaan. Eläinlääkäri lupasi myös että jos kunto romahtaa itsenäisyyspäivän/viikonlopun aikana, ilmoittaa hänelle niin hän voi lopettaa vaikka vapaalla olikin.
Kuitenkin sitten äidin kanssa pohdimme, lähteäkö silti leikkaamaan. Netallahan oli kaikki arvot erinomaiset verikokeissa. Pelättiin jos kuoleekin nukutukseen. Kuitenkin soitin sitten Eurajoen eläinlääkärille ja Sirpa lupasi leikata 6.12. kun samana päivänä ei enään ehtinyt.
Kauhunsekaisin tuntein Nettaa lähdimme Eurajoelle viemään. Vein yksin tytön sisälle. Eläinlääkäri antoi nukutusaineen ja tuntui jotenkin niin kamalalta katsoa kun vanhus lattialle lopulta lysähti. Samaan syssyyn myös päästi kunnon eritteet lattialle eli diagnoosikin varmistui.
Lähdimme Joonaksen kanssa sitten kohti Tuorsniemeä odottelemaan että saadaan neiti hakea. Koko ajan pelkäsin että puhelin soi ja ilmoitetaan huonot uutiset.
Siellähän se Netta makasi lämpimässä, taju kankaalla mutta elossa. Joonas kantoi käärön autoon ja minä maksoin käynnin. Eläinlääkäri leikkasi normi hintaan ilman pyhälisää. Samaan hintaan oli myös hammaskiviä poistellut.
Netta lähti hienosti paranemaan ja 12v synttäritkin saatiin vietettyä hyvin.
Nyt Netta on todella pirteä ja ruokahalu on mahtava. Leikkaus oli kuin nuorennusleikkaus tälle tytölle! :) Netta hyppii jopa nykyään ihmisiä päin. Kuoppia kaivaa pihassa, komentaa nuorisoa ja innostuu useammin juoksemaankin. Lenkillä jaksaa hienosti mukana.
Netan kohdalla leikkaus tosiaan kannatti!
Ohessa vielä kuvia tältä vuodelta vanhuksesta.
Netta (Kiikurin Nekku) on siis tämä meille hieman vajaa 7v iässä tullut whippet vanhus. Netasta olen aiemmin kirjoittanut blogissa, historiaa yms. Tekstin voi lukea täältä, kuvat ikävä kyllä eivät enään näy.
Netta on siis meillä se mille sitten usein sattuu ja tapahtuu. No joulukuussa 2013 äiti soitti ja sanoi että Netta on ihan ihmeellinen. Käytiin katsomassa ja hyvin niukasti söi siinä vaiheessa ja oli melko väsynyt. Ajattelin että on vain taas huono päivä kuten usein sitä ennenkin.
 |
| Väsynyt ja ruoka ei oikein maittanut enään |
Eräänä iltana Netta lakkasi taas syömästä, nukkui vain, valitti, maha "supisteli" ja alkoi eritettä tulemaan emättimestä. Onneksi sain omaan eläinlääkäriin vielä yhteyden illalla ja käski seuraavana päivänä heti aamusta eläinlääkäriin mikäli uskon että pystyy odottamaan. Mikäli ei niin lähtö päivystykseen. Netta rauhoittui nukkumaan lopulta.
Seuraavana aamuna sitten eläinlääkärissä todettiin märkäinen kohtutulehdus ja sinällään paha kun ei liiemmin erittänyt ulos mitään. Ei uskallettu lähteä leikkaamaan vaan ajateltiin että katsotaan viikonlopun yli lähteekö helpottumaan antibioottien kanssa vai ei. Jos ei niin viimeinen matka suoritetaan. Eläinlääkäri lupasi myös että jos kunto romahtaa itsenäisyyspäivän/viikonlopun aikana, ilmoittaa hänelle niin hän voi lopettaa vaikka vapaalla olikin.
Kuitenkin sitten äidin kanssa pohdimme, lähteäkö silti leikkaamaan. Netallahan oli kaikki arvot erinomaiset verikokeissa. Pelättiin jos kuoleekin nukutukseen. Kuitenkin soitin sitten Eurajoen eläinlääkärille ja Sirpa lupasi leikata 6.12. kun samana päivänä ei enään ehtinyt.
Kauhunsekaisin tuntein Nettaa lähdimme Eurajoelle viemään. Vein yksin tytön sisälle. Eläinlääkäri antoi nukutusaineen ja tuntui jotenkin niin kamalalta katsoa kun vanhus lattialle lopulta lysähti. Samaan syssyyn myös päästi kunnon eritteet lattialle eli diagnoosikin varmistui.
Lähdimme Joonaksen kanssa sitten kohti Tuorsniemeä odottelemaan että saadaan neiti hakea. Koko ajan pelkäsin että puhelin soi ja ilmoitetaan huonot uutiset.
Siellähän se Netta makasi lämpimässä, taju kankaalla mutta elossa. Joonas kantoi käärön autoon ja minä maksoin käynnin. Eläinlääkäri leikkasi normi hintaan ilman pyhälisää. Samaan hintaan oli myös hammaskiviä poistellut.
Netta lähti hienosti paranemaan ja 12v synttäritkin saatiin vietettyä hyvin.
 |
| Leikkauksesta toipumassa |
Netan kohdalla leikkaus tosiaan kannatti!
Ohessa vielä kuvia tältä vuodelta vanhuksesta.
keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
Kuulumisia
Piiiitkästä aikaa taas kuulumisia ajattelin tännekin päivittää. Minähän olen nyt kirjoitellut vain kuvat.fi sivun blogiin, mutta nyt ko. sivustoni on suljettu toistaiseksi ainakin.
Lara astuetettiin, mutta tyhjäksi jäi. Ei siis onnistunut kunnolla. Ensi keväänä uusi yritys vielä.
Whippet pentujakin tulossa jossakin vaiheessa.
Meillä on myös uusi perheenjäsen eli lk collie Tira. Julkaisen esittelyn tytöstä vielä kunhan seuraavaksi pääsen koneelle. Tabletin kanssa kirjoittelu on niin inhottavaa.
Muuten kevät lähtenyt ihan hyvin käyntiin. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)