Mietteitä kasvattamisesta ja vähän muustakin

Pippa

On tullut viime päivät tutkittua jalostustietojärjestelmää, luettua englantilaisia kasvattajien sivuja, jne. Pohdittu siis yleisesti ottaen kaikenlaista koiriin liittyvää. Ehkä ei vähiten siksi, että tarkoitus olisi Suomeen tuoda yhteistyöllä whippet uros.

Pentueita on taas paljon suunnitteilla, toki sitten eriasia onkin moniko niistä toteutuu oikeasti. Ainahan esimerkiksi omien rotujeni pentupalstat on kuhisseet kymmeniä suunnitelmia, astutuksia, jne. Ehkä nyt on tullut kiinnitettyä enemmän asioihin huomiota kun itsekin työntänyt jalkansa ovenväliin kasvatushommissa. Löytyykö tosiaan kaikille pennuille sitten hyvä koti? Kuinka paljon oikeasti niitä pentuja jääkään kasvattajille käsiin?
Viime vuonna borzoita rekisteröitiin 74 pentuetta ja pentueita oli näinikään 14. Määrällisesti tuntuu pieneltä, kyllähän toista rotuani eli whippettiä rekisteröitiin viime vuonna 32 pentueellista eli 192 pentua! (poistin listauksesta 3 pentuetta/15 pentua jotka syntyneet 2010 mutta rekattu 2011)

Whippet toki on sellainen rotu että on varmasti helpompi saada kaupaksi kuin borzoita. Kuinka moni mieluummin ottaa sen lyhytkarvaisen 51cm whippet uroksen kuin pitkäturkkisen 86cm borzoiuroksen? Aika moni...

Kujo



Unna

Whippet on kooltaan hyvin kompakti, hyvin laumasosiaalinen ja luonne muutenkin hyvin ihana ja perhekoiraksikin oikein soveltuva. Terveys melko hyvä moneen muuhun rotuun verrattuna. Whippetillä on se hiven edes miellyttämishalua ja on hyvin avoin. Soveltuu erilaisiin harrastuksiin oikein mainiosti kunhan vaan motivaatiota löytyy. Ja useinhan niitä vipukoitakin laumassa on sitten enemmän kuin yksi. ;) Turkinhoito on vaivatonta, pukeminen ehkä muutamia kauhistuttaa.

Borzoi taas on paljon etäisempi ja viileämpi luonteeltaan, kooltaan iso ja erityisesti urokset kun ihan helposti saavuttaa sen 86cm korkeuden. Myös melko terve rotu. Luonteeltaan kuitenkin hyvinkin rauhallinen. Silti tuntuu että moni kuvittelee borzoinkin olevan hyvinkin aggressiivinen rotu joka tappaa kaikki itseään pienemmät. Vanhat koirakirjat ainakaan eivät auta poistamaan tuota kuvaa. Tuttavahan on muuttanut nyt täysin käsityksensä borzoista tavattuaan Laran.
Turkki on helppohoitoinen, mutta vaatii silti enemmän kuin esimerkiksi juurikin whippet. Borzoikin sopii useaan harrastukseen mutta vaatii vielä enemmän motivointia kuin whippet, miellyttämishalua kun ei pahemminkaan ole.

Ja huom, nuo ovat yleistyksiä. Yksilöerojakin toki on paljon.

Irina, Dora ja Daria

Mutta kuten Heidi H. totesi, punainen lanka borzoin (ja kaikkien muidenkin rotujen) kasvatuksessa on se, että kasvattaa itselleen. Jos joku muukin pennuista pitää, on se vain plussaa,
Olen hyvin iloinen että ensimmäisestä pentueestani löytyi 8 perhettä joita pennut miellytti niin paljon että pennulle tarjosivat kodin. Unna nyt jäi äidille kuten pitikin. Ado taas jäi kun ei sopivaa kotia löytänyt (harrastavaa, jne).
Olen myös Laran ja Kapun pentuetta suunnittelemassa koska haluan siitä yhdistelmästä pennun ja minä siitä pidän. Positiivista toki on että jo näin reilu vuosi etukäteen, on tiedossa 5-6 melko varmaa kiinnostunutta.
Mutta, minä kasvatan itselleni ja teen yhdistelmiä joista itse voisin pennun ottaa. Plussaa on jos joku muukin siitä tykkää.

Miksi kuitenkin sitten tulee aina mietittyä mitä muut sanovat tästä yhdistelmästä? Ehkä olen niin heikko luonne että en osaa netissä julkisesti hehkuttaa kuinka nyt ihan oikeesti on niin herkullinen yhdistelmä tai voi kun tämä mun koirani on upea. Kaikki kehuni kun tunnutaan vetävän itsekkääksi puheeksi ja oikeasti koirani/yhdistelmä on ihan paska.
Olenkin nyt yrittänyt tästä tavasta päästä eroon. Mulla on kaikki koirat todella upeita ja sekä ensimmäinen että tuleva yhdistelmäkin on mielestäni ihan huippuja. Ei, täydellisiä ne ei ole mutta täydellistä koiraahan ei ole olemassakaan, koiraa missä ei olisi ainuttakaan virhettä.

Olen jo arvostelua saanut kuulla kun käytän Laralle urosta jolta puuttuu yksi hammas. Mitä sitten? Kapu on mielestäni kaikin puolin muuten upea ja täydentävät Laran kanssa täysin toisiaan.

Lara

Sitten Se Suuri Asia eli sukusiitosprosentit. Monet vetävät linjan että ss% on OLTAVA 0%. Ymmärrän sen ja se kantahan mullakin on ollut. Kuitenkin, kuinka kannattavaa pitkällä tähtäimellä on se totaalinen nollatoleranssi? Kuinka pitkälle pystytään menemään ennen kuin tulee stoppi? Ehkä tämäkin on oman mielenrauhan säilyttämistä puhua tästä, eihän mullakaan 0% pentuetta ole.
Berry-pentueen ss% on 1,19. Tulevan pentueen ss% on 0,64.
Omien koirien ss% kun katselen, on niillä seuraavanlaiset:

Marosnaje Anastasija Ljuba 0,00
Zatravin Daria 0,57
Kiikurin Nekku 5,33
Roberta's Kardemumma ja Konnankoukku 0,68
Rokinet's Blueberry ja Sea-Buckthorn 1,19

Nuo on siis 8 sukupolven mukaan ja suvusta kaikilla tiedossa yli 50%. Mielestäni kenelläkään noista ei liian suuri ole, Netalla nyt suurin.
Yleensähän rajana pidetään sitä serkusparitusta joka on vielä ok.
Entäs sitten yksi yhdistelmä missä uros on alle vuoden ja kyseessä sisaruspuolet? Ei en ymmärrä, mutta asiahan mulle ei mitenkään kuulukaan.

Olenkin miettinyt että jos Beania käyttäisin nyt vaikkapa Unnalle joskus, millainen kivitys siitä syntyisi? ss% kun olisi 7 sukupolven mukaan alle 3%. Kuitenkin, kuinka suuri ero olisikin jos käyttäisinkin Unnan pennulle tuota poikaa? Tai pennun pennulle? No aika näyttää mitä tuleman pitää, tässä nyt on aikaa vielä vaikka kuinka ja kummatkin kun vielä aivan pentuja.
Olenkin todennut että en tule koskaan ketään pojistani antamaan astutukseen 3-4 kertaa enempää.

Bean
(C) Merike

Toinen mistä tiedän että eräät harrastajat ja kasvattajat puhuvat selkäni takia, on narttujeni ikä. Kira oli reilu 2v saadessaan pennut, Lara tulee olemaan reilun 3v. Monien mielestä molemmatkin liian nuoria, mutta mielestäni on hyvin koirakohtaista minkä ikäistä voi jalostukseen käyttää. Itse kai jokainen tuntee koiransa parhaiten? Ja kyllähän  mulla Kirankin kohdalla oli ajatus että katson kun pennut ovat 2-3v että millaisia niistä kehittyy ja astutanko vielä uudestaan vai en. Tällöin Kira kun olisi kuitenkin 4-5v ja mielelläni en sitä vanhempaa narttua enään astuttaisikaan.

Mutta, nämä nyt taas oli tälläisiä puolinukuksia kirjoitettuja juttuja, ei osoitettu erikseen kenellekään ja nämähän ovatkin sitten vain MINUN mielipiteitäni ja mietteitäni. Ei muiden tarvitsekaan olla samaa mieltä.

13 päivää jäljellä

Yleistä lätinää illan ratoksi

Daria ja Juno

Nyt on pakkaset taas ollut niissä lukemissa että whippettien ulkoilut on jäänyt vähäiselle. Borzoiden kanssa olemmekin sitten enemmän ulkoilleet.

Keskiviikkona menimme äitini asunnolle venäläisten kanssa. Sieltä kävelimme 50min matkan (n. 5km) koirapuistoon, välillä jouduin pysähtymään koska Daria aristeli jalkojaan. Syykin löytyi äkkiä, hirveät jäise lumipaakut jaloissa. :( Niitä saikin vähän väliä irrotella, tottakai kun tyttö kiersi lumihangissa. Lara olikin fiksu ja suosi aurattuja teitä. ;)

Tito, Minttu ja Lara

Koirapuistossa tytöt sai juosta ja painia n. 10min keskenään ennen kuin kaksi vanhaa koulukaveriani tuli. Laralle laitoin aluksi kuonokopan, ihan varoiksi koska mukana oli pieni saksanpaimenkoiran pentu.
Lopulta kuitenkin otin kopan pois, tyttöhän käyttäytyi oikein hienosti!
Daria oli melkoisen järkyttynyt; kultsu+seropi+sakemanni kun oli aivan väärän rotuisia. ;)
Kotiin sitten vielä käveltiin. Tytöt nukkuivatkin pitkään seuraavaan päivään tuon reissun jälkeen.

Torstaina palasimme takaisin Tuorsniemeen. Tällä kertaa lähdin Netan, Kiran ja Unnan kanssa pienelle (n.20-30min) lenkille. Netta saikin koko ajan olla vapaana ja hienosti vanhus innostui oikein juoksemaankin! Sen jälkeen kävin pellolla jossa Kira veti vain pienen spurtin ja äkkiä pihaan. Koukkukin pääsi käymään pellolla muttei innostunut juoksemaan. Lara vetikin sitten raskaassa lumessa kunnon lenkin ennen kuin halusi takaisin pihaan.

Eilen aamulla juoksutin kaikki koirat pihassa, pakko oli whippetit takittaa toki kun pakkasta -10.
Päästin Netan ja Unnan samaan aikaan, tosin kumpikaan ei paljon juossut. Kira ja Ado juoksivatkin sitten yhdessä vaikka kuinka, itseasiassa hyvin, hyvin ylipainoinen Kira pursuaa virtaa ja vetää ihan 6-0 Adon ohi! Koukku pääsi Laran kanssa ja Daria sitten yksinään. Lisäilen tähän samalla jokusia kuvia.

Iltapäivällä sitten huristin Harmaalinnaan, hiukan mukavampi vain nyt mennä autolla kuin kävellen. Borzoit takakontissa. Treffasimme aivan ihanan Susa-borzoin (Rainmaker Lize In Wonderland). Lisäksi mukana oli pieni kääpiösekoitus Cindy. Myöhemmin puistoon tuli vielä irlanninsetteri narttu jolla ikää 8kk. 40min tuli puistossa hytistyä, kuvia en ottanut koskapa oli jo hämärää.

Huomasimme myös Satun kanssa kuinka tuossa kolmen borzoin laumassa näkyi saalistuskäyttäytyminen. Setteriä jahdattiin ja yleensä joko Lara tai Susa "pysäytti" koiran jonka jälkeen kaikki kokoontuivat ympärille. Puremista,tms ei ollut mutta kyllähän tuosta sama tuli mieleen kuin sudenmetsästysvideoistakin. Ja se yhteistyö kun vaihdettiin paikkoja vauhdissa!

Nyt olisi vielä kaksi viikkoa odotettavaa että päästään Tallinnaan! Sitä odotetaan jo suurella innolla. Katsellaan nyt täytyykö vielä varata yksi ylimääräinen paikka paluumatkalle koiralle, riippuu paljon saanko nyt järjestettyä varmaksi sen yhteistyökodin...

Otin yhteyttä nyt myös koirahierojaan, josko saisi nyt ainakin Koukun (jolla varmasti jumeja), Laran ja Netan hierottua.
Niin ja Larakin ilmoitettu talvimaastoihin Mustialaan!

Yritän päästä taas jatkamaan esittelyjäkin, seuraavaksi olisikin siis vuorossa Ado.

17 päivää jäljellä

Tallinnan aikataulut julkaistu! 5 whippettiä josta meidän 2 koiran lisäksi ainakin 2 junnua Suomesta. Borzoita on 16 ilmoitettuna.

18 päivää jäljellä

Tänään hankittu jo meille kaikille passeihin suojukset (äiti ja isä kävivät eilen poliisilaitoksella passi asioissa), jne.

Kaarinan ryhmänäyttelyyn meiltä lähtee Unna, Ado, Netta, Daria ja Lara. Luultavasti myös Kujo-poitsu on tulossa <3

19 päivää jäljellä

Autoon on hankittu green card, FIN-tarra (ei ole eu kilpiä), ensiapulaukku ja jauhesammutin.

20pv jäljellä

Lasken tässä nyt päiviä siihen että Tallinnaan lähdetään, kuluu aikakin nopeampaa kun tänne täytyy muistaa postata. ;) Eli päivittäin pyrin laittamaan ainakin yhden-muutaman kuvan jotka miellyttää. Joskus saatan sitten kirjoittaakin jotakin enemmän.

Lara, Daria

Netta, Ado, Koukku

Kira, Hera, Unna, Koukku, Ado

Turku KV (varoitus! Pitkä teksti)

Perjantaina (20.1.) lähti Hera-tytteli takaisin kotiinsa, on meillä koirat kyllä ihmeissään kun villikko puuttuu! Erityisesti Adolle on ollut kova paikka kun sisko lähti ja kukaan ei enään leiki pojan kanssa.
Muuten sitten perjantai menikin pitkälti koirien pesussa. Daria antoi hienosti pestä itsensä, kuivaamisessa tarvitsinkin sitten apua että pysyi aloillaan.

Tein myös havainnon kuinka erilaiset turkin noilla borzoila on. Laralla on lyhyttä, silkkistä/pehmeää ja melko suoraa. Daria taas on hyvinkin paksuturkkinen ja se on kiharaa ja karkeampaa.

Lauantaina (21.1.) olikin siis aikainen herätys, oma herätyskello kun soi jo klo 3.45. Lähdettiin klo 5 jälkeen ajamaan kohti Raumaa missä napattiin Jenni kyytiin. Suuntasimme Turun juna-asemalle josta haimme vielä Jonna-Riikan, joka on kovasti kiinnostunut Kapun ja Laran pennuista. Sieltä sitten nokka kohti Turun messukeskusta.

Suuntasin Jennin ja Jonna-Riikan kanssa borzoikehälle jättikevythäkki olkapäälläni, äiti&isä lähti whippetkehälle kahden kevarin kanssa. Häkille saatiin ihan hyvä paikka. Tuttuja tuli nähtyä paljon ja myös niitä FB kavereita. Ihanainen Kapu kera omistajansa toki! ♥ Crista + borzoit, Pia kera Zojan, Riikka kera Ampan, Ilmari kera borzoiden, Heidi kera borzoiden, Hannele kera Macegin, jne. Niin ja toki oli mukava myös kunnolla nyt tavata Maria Annala! Kovasti kehui Laraa :)

Borzoita oli ilmoitettuna 52 eli melko paljon. Tuomarina erittäin tarkka Torbjörn Skaar Ruotsista. Uroksissa jakoi vain joko H tai ERI, nartuissa avoimissa sitten taisi se eka EH tulla. Laran veljiä oli paikalla peräti 3! Macegin minä esitin, tuloksena AVO-H. Fasu sai ERIn tuli sijalle 3. ja sai vielä SA:n. Amur/Amppa sai myös H:n. Darian Dora-siskokin oli paikalla, tuloksena ERI4

Juniorinarttuja oli paikalla 6kpl. Daria oli raukka ihan paniikissa, taisi olla liian hyvin muistissa vielä se viime viikkoinen mätsäri ja kelpie joka miltei kävi päälle. Kehässä yksilöarvostelussa kuitenkin esiintyi hienosti, seisomiseen ei meinannut malttia riittää. Hampaat annoi katsoa kauniisti!
Iloinen yllätys oli kun kehäsihteeri sen punaisen nauhan sieltä ojensi. :) Kilpailuluokassa sitten ei enään sijoituttu.

Laran vuoro olikin hyvin äkkiä, avoimia narttuja ei ollut kuin neljä. Odotin kauhulla mitä sieltä tulee, onhan Larakin hoikka ja kapea kuten veljensäkin jotka Hn sai. Kun Juska (Binjuska) sai EHn ajattelin että josko me edes sama saataisiin.
Laralla oli virtaa paljon, kovasti innoissaan juostiin kehää ympäri. Seisotuksessa oli lopulta pakko siirtyä tytön eteen, niin paljon toinen taas rakasti ja halusi nuolla naamaa. ♥ Yllätys oli suuri kun se punainen nauha taas oli kehäsihteerin kädessä. Samantien kilpailuluokkaan, Lara kun oli viimeinen arvosteltava. Juska tuli sijalle 4 koska EH:lla oli kehässä. Lara tuli kolmanneksi ja omistajalla hyvä mieli. :) SA:ta ei saatu.

Tämän jälkeen Lara häkkiin Darian seuraksi, Jennille numerolaput että hakee meidän arvostelut ja vauhdilla messukeskuksen toiseen päähän, whippetkehille.
Anu oli esittänyt jo Adon junioriluokassa jossa olikin 6 poikaa. Kuulemma poitsu ei oikein tykännyt esiintyä, poika on nyt vähän siinä iässä kyllä että kaikki on kovin jännää ja pelottavaa että eipä sinällään ihmekään. Pojalle tuli EH. Ehdin hyvän tovin odotella ennen juniorinarttuja, niitä niinikään 6 kehässä. Siinä vaiheessa kun kaksi junnutyttöä oli jo Hn saanut, meinasi iskeä epätoivo. Kehäsihteeri kuitenkin sen sinisen sieltä ojensi ja meidät ohjattiin kilpailuluokan alkaessa suoraan neljännelle sijalle.

Pidimme Anun Bondia eli marjojen serkkupoikaa sen aikaa, kun Anu itse oli Lindan kanssa kehässä. Hienosti ERI4!
Veteraaninarttuja ei ollut kuin meidän Netta. Selvästi oli reippaampi kehässä kuin koskaan ennempää, pöydällä jännitti ja sopivasti oli ilmastointi,tms sellaisessa kohtaa että kylmäkin taisi olla. Yllätys oli valtava kun sitä keltaista odotettiin mutta sieltähän annettiin punainen ja ohjattiin toki ykköseksi! SA:ta ei saanut mutta käskettiin odottamaan ROP-VSP veteraanin valintaa.
Vastassa oli hyväkuntoinen, vajaa 10v Kipinä joka veikin voiton sitten lopulta.

Eli tässä vielä kokonaisuudessaan tulokset kera arvostelujen.

Rokinet's Sea-Buckthorn "Ado""10months. Right sized. Less selfconfident dog. Little unbalanced head broad skull, short muzzle, round eyes. Good neck. Good front assembly. Nice ribs. Nicely musculed rear. Little overlengthed group. Sound mover, but some loose in hocles."JUN-EH

Rokinet's Blueberry "Unna"
"10 months. Right sized. Stylish bitch. Some broad skull, would prefer longer foreface. Little uppright shoulder and deep upperarm. Too much curve on the back. Good angulations. Some loose in hocks in movement, very short step in front."

JUN-EH JUK4
Kiikurin Nekku "Netta"
"10 years. Little bit fat. Feminine, old lady. Fine head. Good front. Very strong body. Too arched topline. Moderate angulations on both ends. Moves soundly, but not free enough."
VET-ERI VEK1 VSP-veteraani

Zatravin Daria "Daria""Beautiful feminine head. Dark eyes, small ears. Good bite. Very good neck. Very good top- and underline. Well angulated in front and rear. Could be stronger in hind movement. Very good coat."

JUN-ERI

Marosnaje Anastasija Ljuba "Lara"
"Very good head and expression. Dark eyes, small ears. Good angulation in front and rear. Excellent body and bone. Could be little more free in movement. Well presented."
AVO-ERI AVK3